lauantai 20. lokakuuta 2012

The Ship Inn


Mies on muuttumassa äyriäiseksi, kapaloitumassa
sarveiskalvoon ja kitiiniin,
kävelee sitä odotellessaan alas rantaan
missä seuraa merilinnunvarpaiden hieroglyfejä,
potkii kiviä, leväkasoja, meriparsanippuja
tallustelee päämäärättömästi kivettymistään odottavalla hiekalla,
taivaalla polttava aurinko kaipaa
kipeästi pilveen
ja mies on ajautua liian kauas

Vuorovesi pulauttaa kemiantehtaiden punaista
saastepuuroa ylävirtaan,
mies näkee mössössä
papuja tomaattikastikkeella ja real alea
päättää haaksirikkoutua lähimpään pubiin,
tutkii sinne mennessään mutavyöryjä ja kiviä,
laittaa taskuunsa
sileäksi hioutuneen hiekkakiven joka on hiukan halki
koska ei pidä täydellisyydestä.

Pubissa jukeboxi soittaa Procol Harumia.
Mainostaulussa kerrotaan paikan tarjoavan
laivastorommia, väkeviä aleja
ja puhtaita olkipatjoja juopoille.
Kaikki vaikuttaa kovin lupaavalta,
kuin nuoruudessa.