maanantai 12. lokakuuta 2009

Unihiekkaa


Nukkumaan mennessä


kello vasta vähän.


Silmät täynnä polttavaa hiekkaa,


sieraimissa pieniä sormia.



Lapsiperheen sunnuntai-maanantaiyö.


Sisäänhiipivää murtomiestä ei tarvitse pelätä.


Sellainen taittaisi niskansa


olohuoneen lelulakeudella.



Joskus sitä kaipaa yksinäistä liskojen yötäkin,


näinä öinä, joissa viidentoista minuutin välein


joku huutaen herää,


näinä pienien kylmien jalkojen öinä.

Ei kommentteja: