Maailmalla jylläävä sikainfluenssa tai jokin muu yhtä sikamainen tauti saavuttaa meidät jo ainakin toistamiseen. Se lapsiperheen elossa onkin hauskinta: Taudit kiertävät kehää kuin Räikkönen asfalttirataa. Tosin Räikkönen tajusi heittää hanskat tiskiin saatuaan ajokengän kuvan haalarinsa takamukseensa ja muhkean pääoman tililleen.
Ensin sairastuu Äiti. Voimat häviävät äkkiväkkiä kuin bensa loppuisi tai säädöt menisivät sekaisin tai vain hydrauliikka pettäisi. Lehdistötilaisuutta ei kuitenkaan pidetä joten lopullinen selitys jää kuulematta. Vuode vetää Äitiä puoleensa kiihtyvällä voimalla. Sitten voimaantunut vetovoima alkaa kiskomaan räkää sieraimista. Sitä tulee, tulee ja tulee. Kaikki on taas kovin hankalaa. Ikkunoiden takana lumi sulaa sulamistaan. Parkkipaikkojen laitamien keot sulavat alhaaltapäin ja muistuttavat pian thaimaalaisia hiekkakivisaaria hiekoitushiekkahuippuineen.
Tautihuippu saavutetaan viikonloppuna. Tytölle nousee kuume lähelle kolmeakymmentäyhdeksää astetta. Se on paljon, enemmän jopa kuin kaiken huippuna käytettävä Isän iän numeraalinen arvo. Lauantai-iltana sairastuu Poikakin. Yht'äkkiä jo viikon pyjamassa patsastellut Äiti huomaa olevansa juustosakkaisen maito-oksennuksen peittämä. Isä rullaa matot ja saa käskyn lähteä kuumemittarin patteria hakemaan. Helpommin sanottu, sanoo jälkiviisas. Palaan kaksi kertaa kotiin väärät patterit paketissa. Lopulta ajaudun epätoivoiseen kujanjuoksuun joka johdattaa minut Korson, Koivukylä, Jokiniemen, Tikkurilan ja muutaman muun paikan kautta Töölöön. Koska patteria ei saa, on ostettava uusi mittari, järkeilen. Sellaisia saakin päivystävästä apteekista. Huvikseni kysyn myös patteria. Käy ilmi, että niitä ei apteekissakaan myydä. Sen sijaan sieltä voi ostaa vielä pienemmän patterin joka käy pelkästään apteekissa myytäviin suurennuslaseihin. Me emme sellaista tarvitse. Lattiallamme olevat roskat ovat niin suuria, että ne näkee ilman lasejakin malkan silmään sattuessa.
Poika oksentelee kuin Old Faithul aina maitoa saatuaan ja kieltäytyy sitten juomasta kokonaan. Se ratkaisee oksennusongelman mutta luo uuden: Pikkulapset saattavat kuivua rajussa taudissa piankin. Huijaamme hieman vaihtamalla nukkuvalle tutin tuttipulloon. Tämä onnistuukin.
Alkuviikosta taudit hieman laantuvat. Isä käy normaalisti töissä. Töissäolo on kuitenkin eräänlaista päivystystä, varuilla oloa. Tulee samalla tutkittua työaikalainsäädäntöä tällaisen tilanteen varalta. Sen viesti on selvä, ainakin kunnallisalalla. Sairasta lasta hoitaa kotona oleva vanhempi vaikka itse sairaana olisikin. Lakikirja tuntee vain kaksi poikkeusta: Sairaalahoidon tai kertausharjoituksen. Äiti ei ole kummassakaan.
Torstaina Pojan kuume palaa. Pojan posket palavat kuumeisina ja Isä saapuu kuin eläköityvä F1-stara perhefarmarilla kotiin. Koivukylän terveysasemalla on rauhallista. Näemme lääkärin vain tunnin odotuksen jälkeen ja siitä viidentoista minuutin päästä pääsemme jo häntä tapaamaan. Lääkäri tutkii Pojan ja antaa diagnoosin: H1N1, sikainfluenssa. Diagnoosi tehdään vain pintapuolisesti, mitään vasta-ainetestiä ei lääkärin mukaan tarvita. Lääkäri kirjoittaa lisäksi Isälle sairaslomaa perheen hoitoon ja määrää Pojalle kauden ihmelääkettä, Tamifluta.
Palautan Pojan kotiin ja päräytän Tytön kanssa uuteen megamarkettiin. City sen nimessä hämää, hirvitys kun sijaitsee lähiössä. Mutta kuka haluaisi mennä Lähiömarketiin tai Taajamakeitaaseen? Agrimarket sen sijaan on ja hyvä niin. Marketissa on jäätelömaistajaiset. Maistettavana on kuutta laatua. Tyttö maistaa kahta. Kun kysyn hänen suosikkiaan niin vastaus on varma: "No ne kaksi!" Ostamme molempia.
Apteekissa on uusi hieno lääkerobotti. Se ei tosin lääkettä valmista vaan ainoastaan sen ihmisten ilmoille tuottaa. Meidän tapauksessamme farmaseutti joutuu kuitenkin kävelemään koko kahden metrin matkan sillä jostain syystä Mekaaninen käsi ei viivakoodia tunnista. Farmaseutti kertoo, että Tamifluta ei koske Kela-korvaus. Se on siis itse korvattava, kelattava, että sen arvoista se on. Vai onko? Ruskeassa pullossa lilluva harmaa neste maksaa hieman yli 43 euroa.
Kotona ilmenee pian, että Poika ei tamista välitä. Se ei mene raakana eikä mitenkään miksattunakaan. Koetamme mustikkahilloa sekä Pojan (lue: Isän) suosikkia lakritsijäätelöä mutta lääke ei vain alas mene. Kuume sen sijaan laskee. Illalla lukemat ovat taas normaaleja. Samalla pääsemme lukemaan netistä tarpeetonta tietoa. Selviää, että Tamiflu on otettu käyttöön suhteellisen nopeasti (ilman suurempia testauksia) ja että tehotakseen sen käyttö olisi aloitettava neljänkymmenen kahdeksan tunnin kuluttua oireiden ilmaantumisesta. Lisäksi se ei oireita vie pois, pikemminkin lyhentää taudin kestoa noin vuorokaudella. Luemme lisäksi Tamiflun aiheuttamista vakavista sivuvaikutuksista. Sellaisia ovat painajaiset, sekavuus ja jopa kohonnut itsemurhariski. En tiedä miten tällainen voisi vaikuttaa vuoden vanhaan mutta käyn kuitenkin korjaamassa Pojalta pois sähköjohdot joita yrittää puuhellaan tunkea.
Perjantai menee kotona. Kaikki nukkuvat pitkään ja hartaasti. Iltapäivällä menemme koko porukka taas uuteen markettiin. Nyt siellä tarjotaan kakkua ja kahvia. On siis oivallettu se maailmanlaajuinen laki, että mitä enemmän antaa, sitä enemmän saa. Jos siis haluat minun ostavan jotain tekee pieni lahja siitä liukuvampaa. Kyse ei kuitenkaan ole lahjonnasta, enemmänkin ystävällisestä eleestä. Kakku on hyvää, luikahtaa käytävään kepeästi. Sitten Poika heittää omansa ostoskärryyn ja tapahtumaa ihmettelevä Äiti pudottaa omansa. Samassa Tytönkin kakku putoaa ja huomaamme seisovamme kakkukasassa. "Ei teitä voi julkiselle paikalle viedä," sanon naurussa suin. Se ei riitä. Onnistun suututtamaan lastenystävätädin. "Ei lapsia voi syyttää," hän opastaa. "Kyllä kaikille sattuu" ja voivoivoipieniälutulapsosia" kaikuu korvissamme kun koetamme paikalta luikahtaa.
Lauantainakin Isä pääsee sujahtamaan internetin ihmeelliseen maailmaan. Virukset eivät siellä meitä vaivaa, tänään. Luen, että Tamifluta Suomeen tilannut THL on saanut lääkkeen kehittäjältä GlaxoSmithKlineltä reilun "tuen." Tuen määrä on ylittänyt joinakin vuosina eräiden lähteiden mukaan jopa Sosiaali- ja terveysministeriön tuen. Onneksi elämme eräässä maailman vähiten korruptoineessa maassa, mietin. Muualla oltaisiin voitu kuvitella, että tämä tuki olisi jonkinlainen lahjus. Mutta ei täällä, herran tähden, missä dopingiin turvautuneet urheilijatkin puhtaille anteeksi aikanaan antavat. Luen lisäksi, että osa lääkkeistä vanhenee jo tuota pikaa. Niitä suunnitellaankin lahjoitettavaksi johonkin köyhään maahan. Se on hyvä ja sellainen Suomestakin nopeasti tulee.
Salaliittoteorioille tällaiset laiskat aamut ovat suurenmoisia. Voi antaa mielikuvituksen lentää kun ei tarvitse itse lentää. Otetaan siis paha virus ja siihen lääke. Annetaan tietotoimistoille runsaasti uhkakuvia etukäteen jotta voidaan luoda tietynlainen ilmapiiri. Sitten tilataan jokaiselle kansalaiselle lääke ja rokote. Annetaan taudin ensimmäisen aallon tulla suuren hysterian vallassa. Itse sairastin tuon mystisen taudin jo ensimmäisessä aallossa, elokuussa, lääkärin mukaan. Mitään testiä ei silloinkaan tehty. Lääkärin mukaan se ei ollut "pandemian tässä vaiheessa tarpeellista." Toisen aallon saapuessa ihmisiä aletaan rokottaa kuin karjaa. Pakotetaan ihmiset menemään rokotettaviksi terveyskeskuksiin missä varmasti on sairastuneia. Annetaan lehdistölle epämääräisiä tiedotteita. Hysteria kasvaa kun kuolemasta tehdään julkinen. Rokotejonoissa tapellaan. Tarvitaan vartijoita. Ihmiset sairastuvat ja terveyskeskuksiin tulee lisää jonoja. Diagnooseja ei tehdä, annetaan reseptejä. Tätä lääkettä vain ei voi kilpailuttaa sillä kilpailijaa ei ole. Kätevää. Eikä lääkkeen toimivuudestakaan ole sen enempää takeita kuin itse taudistakaan. Onko sitä olemassakaan, voisi kuulua seuraava kysymys.
On kuitenkin mieltä ylentävää tietää, että tämä kaikki tapahtuu maailman kuudenneksi vähiten korruptoituneessa valtiossa. Millaista meno tällä hetkellä esimerkiksi Pakistanissa? Sitä me emme tiedä. Jos hyvin käy, saattavat sikäläiset kuitenkin piakkoin saada lentopostissa vanhentuvia lääkkeitä. Täällä niitä ei enää tarvita sillä tänne ostetaan uusia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti