Sammon taonta, moniääninen runoilta ravintola Juttutuvassa 5.10.2015 kello 19:30 alkaen.

Tiedote

Pitkäaikaiset Suomen ystävät, brittirunoilijat Andy Willoughby ja Bob Beagrie tuovat bensiininkatkuisen, Kalevalasta ja Suomesta inspiroituneen runoteoksensa, Sampo; Heading further North Helsinkiin ja Juttutupaan maanantaina 5.10.2015 kello 19:30 alkaen. Esitys kuljettaa kuulijaansa Pohjois-Englannin rautakautisilta linnavuorilta Sääksmäen Rapolanharjulle, pohtii syntyjä syviä, rauan syntyä ja rakkautta. Pääosin englanninkielisessä esityksessä kuullaan lisäksi sähkökitaran murinaa sekä kosketin- ja puhallinsoittimia Masi Hukarin ja Anton Flintin soittamina.

Tilaisuudessa julkistetaan Sampo; Heading further North -teoksen suomennos Sampo, syvemmälle pohjoiseen (Savukeidas kustannus, suom. Kalle Niinikangas) sekä pitkän linjan runoilijan, Hannu Kankaanpään uusin runokokoelma Kuuntelen (Enostone kustannus) ja Hannu Kankaanpää esittää runoja teoksesta. Illan muut esiintyjät ovat runoilijat Riina Katajavuori, Esa Hirvonen, Ville Hytönen sekä Hauerwaas Vallankumous!

Illan päättää open mic, jossa kahdeksan ensimmäiseksi ilmoitautunutta pääsee esittämään yhden oman runonsa lavalla. Ilmoittautuminen alkaa kello 19:00.

Tilaisuuden juontaa Kiila ry:n puheenjohtaja, runoilija Kalle Niinikangas.

Vapaa pääsy.
Tilaisuus on osa Taiteilijajärjestö Kiila ry:n Kiilaklubien sarjaa

Tilaisuuden tuottavat Taiteilijajärjestö Kiila ry
ja Puutarhakahvila Tervapääsky, Sääksmäki


Linkki tapahtuman Facebook -sivuun:
https://www.facebook.com/events/425460587663149/

Dale

Hän liikutteli leukojaan puolelta toiselle

astuessaan sisään Vauxhall Vaultiin

kuten joka tiistai,

tilasi tavallisensa, hanasiiderin

asetti alumiinisen kotelonsa kulmapöydälle,

kasasi huolellisesti köönsä, Excaliburin

& kirjoitti nimensä liitutaululle.

Kaikki meni hyvin illan kolmanteen peliin.

Kamppailut olivat kovia mutta rehellisiä

& hän voitti kuten tavallista

mutta sitten joku giniltä lemuava turisti

nuiji hänet naureskellen.

Hän liikutteli leukojaan

puolelta toiselle, puolelta toiselle

hänen leukansa liikkuivat

& hänen katseensa oli tyhjä, eksynyt.

Vanhempi nainen tuli luokseni

& kertoi, kuinka onnetonta se oli, että Dale oli hävinnyt,

kuinka hän oli oikeasti erittäin hyvä pelaaja

joka oli vain missannut pari hyvää lyöntiä

vaikka me molemmat tiesimme

ettei se ollut totta.

Jalostettu villi (eräänlainen kannanotto)

Lukittuna tähän setään,

rahan metalliaitaukseen

hassu karvaton apina

jonka kuuluisi juosta nelistää ravata loikkia makoilla

nyppiä syöpäläisiä lajitovereistaan

vain mammonan mahtia tottelee.

Karvattomalle on karva saatava, turkittomalle turkki

on puettava nahkaa nahkaa ylle

ja nylkee setä kumppaneineen miljoonan toisensa jälkeen.

Ei kerro kivusta kyyneleet ketun silmissä,

ei vaikerra tuon hyödykkeeksi jalostetun villin vikisevä suu

vain satuihin uskovat tätä tuskaksi luulevat.

Eivät eläimet vapautta mieti, eivät

sen setä tietää

sillä lukittuna kehonsa vankilaan,

rahan metalliaitaukseen

hän itsekin vain on yksi niistä.

Thaimaan rannoilla

Thaimaan rannoilla
Lapsiperheen matkakertomus

Thaimaan rannoilla -matkakirja on viimein valmistumassa. 

www.facebook.com/thaimaanrannoilla

Ajokauden päätteeksi (surmanajaja)

Moottoripyörällä vasta 
voi kesästä nauttia.

Vastaantuleva itikka iskee avointa silmää

ja vapaus tuntuu kasvoilla

kun ajaa hiekkarekan jäljessä, edellä

ajava pesee tuulilasia.
 

Moottoripyörällä vasta 
aistii asfaltin kutituksen

ja mitä hyötyä

ennakoivasta ajotavasta

jonkun törttöillessä aina vasemmalta eteen.

Ja kunnon varusteet täytyy olla, totta kai.

Tukeva ajopuku

että jää jotain tunnistettavaa

ja raskaat kengät

sillä saappaat edellä tässä edetään.

Poika

Poika, joka syntyi laskettuna päivänä.

Poika, jolle kätilö antoi yhdeksän pistettä.

Poika, joka oli jäntevä ja voimakas.

Poika, jolla oli mantelin muotoiset silmät.

Poika, jolla oli nelisormipoimu.

Poika, jonka pienet korvat olivat matalalla.

Poika, jolla oli sandaalirako varpaiden välissä.

Poika, jolla oli löysää nahkaa niskassaan.

Poika, joka ei ollut odotetun kaltainen.

Poika, jonka lonkat olivat normaalit.

Poika, jonka sydän oli terve.

Poika, jonka avoimen valtimotiehyen ennustettiin sulkeutuvan.

Poika, joka kellastui.

Poika, jonka isä odotti ihmettä.

Poika, jonka kromosomit laskettiin.

Poika, joka kääntyi puolivuotiaana.

Poika, joka sinistyi.

Poika, jolla oli hengitysvaikeuksia.

Poika, joka ei jaksanut enää kääntyä.

Poika, joka lakkasi kasvamasta.

Poika, joka lähetettiin päivystyksestä kotiin.

Poika, jolla oli keuhkokuume.

Poika, jonka keuhkoista imettiin limaa.

Poika, joka olikin elänyt liian suurella sydämellä.

Poika, jonka avoin valtimotiehyt ei ollutkaan sulkeutunut.

Poika, jonka eteiskammiossa oli reikä.

Poika, jonka sydän piti leikata kolmen viikon kuluessa.

Poika, joka juuttui leikkausjonoon ja putosi siitä kahdesti jouduttuaan osastohoitoon.

Poika, jonka isä oli seota saatuaan tiedon leikkauksen kolmannesta peruutuksesta lauantai-aamuna.

Poika, jonka lääkäri leikkasi sunnuntaina vapaa-ajallaan kolme kuukautta ensimmäisen, perutun leikkauspäivämäärän jälkeen.

Poika, joka sai vappupallon teho-osastolle.

Poika, joka kotiutettiin hyväkuntoisena.

Poika, joka joutui takaisin sairaalaan.

Poika, jonka eteiskammiossa oli toinenkin reikä.

Poika, jonka keuhkossa oli hapeton alue.

Poika, joka määrättiin lentokieltoon.

Poika, jolle piti ostaa oma lääkehengityslaite.

Poika, jota piti lääkitä kahden tunnin välein vuorokauden ympäri.

Poika, jonka hoito ei Kelan mukaan ollut erityisen aikaa vievää tai vaivaa vaativaa.

Poika, joka joutui infektio-osastolle ensin kolmen, sitten kuuden viikon välein.

Poika, jonka eteiskammiosta löytyi kolmas reikä.

Poika, joka herää jokaiseen aamuun yhtä iloisena.

Poika, jolle tuli keuhkokuume uudestaan.

Poika, jolla oli marmori-iho.

Poika, jonka eteiskammion sanottiin muistuttavan siivilää.

Poika, joka tervehtii kaikkia.

Poika, jonka kilpirauhasen toimintaa tutkitaan.

Poika, joka osaa kiivetä vintin rappuset.

Poika, jolla on oppimisen palo.

Poika, jonka pitää saada kolme kiloa lisäpainoa ennen seuraavaa sydänleikkausta.

Poika, joka viittoo ”kengät” kun haluaa nakin.

Poika, joka syö vain mitä itse haluaa

Poika, joka ei halua syödä kuin nakkeja tai vaaleaa leipää.

Poika, joka on sisarustensa silmäterä.

Poika, joka täyttää kaksi vuotta.

Poika, jonka kaltaisia sikiöseulotaan.

Minun poikani,

rakas poikani.

(Raymond Carverin runon ”Car” muotoa vapaasti lainaten)

Isä

Svanetian Grand Prix

Torstaina heräämme aikaisin V:n älypuhelimen mekaanisten kukkojen kiekaisuihin. Ulkona on pimeää, lunta on satanut lisää, sumu noussut kuruista laakson ylle. Hevonen värjöttelee ulkona omenapuun alla, kalkkunat ovat jo heränneet, parveilevat metallisissa portaissa. Katolta liukuu lunta, tiellä on pari senttiä jäistä loskaa.

Emäntäkin on noussut, laittanut kystä kyllä. Tarjolla on Svanetian liha- ja sipulitäytteistä hatsapuria ja teetä. Onneksemme olemme pakanneet laukut jo edellisenä iltana sillä marsruthka eli joukkoliikennetaksi pörähtää portille hieman odotettua aiemmin, kesken toisen teekupin. Jätämme jäähyväiset kotimajoitukselle, emäntä jää pakkaamaan hatsapuria mustaan muovikassiin mutta emme sitä ehdi mukaamme ottaa. Marsun takapenkillä nuokkuu japanilainen pariskunta. Georgialaiset automiehet ajavat äärirajoilla, sen takana, eikä tämäkään kyyti tee poikkeusta ja pääsemmekin yhdessä hujauksessa Mestian keskustaan. Siellä meidät siirretään toiseen marsuun, valkoiseen Mercedes Sprinteriin. Mersun etupyörät ovat sileät kuin formulan renkaat ja ajatus jäisestä, lumisesta vuoristotiestä sellaisilla kuvottaa, kääntää vatsaa. Odottelemme bussiasemalla noin tunnin ennen kuin pääsemme matkaan. Siinä ajassa auto on käynnistetty pari kertaa, ajettukin muutama metri ja Zugdidiin menevien reput on kaivettu takatilasta, heidät siirretty harmaaseen farmariautoon. Siinä on EU-standardit ylittävät urat renkaissa, huomioin kateellisena.

Pysähdymme seuraavan kerran poliisiasemalla, noin 500 metriä bussiasemalta. Kuski käy ilmoittamassa jotain poliisille ja sitten Zugdidin auto savuaa paikalle. Ihmeekseni kuskit alkavat tapella keskenään. Mukaan liittyy joukko muitakin miehiä, paikalle ajaa jopa toinen pikkubussi jonka kuski ja apukuski liittyvät riitaan, hotellien ikkunat avautuvat ja turistit videokuvaavat mekkalaa kännyköillään. Toivon sydämestäni, että kyseessä ei ole riita siitä, kestääkö Sprinterin kunto koko matkan, mutta riidan syy ei selviä. Lopulta, erittäin kovan huutamisen jälkeen, kuskimme kiipeää Opelin katolle ja alkaa potkia sieltä lunta alas kuin ripaskaa tanssisi. Tovin päästä Opelin kuski tulee meidän autoomme ja lähdemme matkaan, kuskeja siis vaihtaen. Nyt etenemme sata metriä. Apukuski näkee avoimen kaupan ja käy ostamassa askillisen Pirveliä. Minäkin poikkean, ostan litran vihreää tarhun- eli rakuunalimonadia. Askin saatuaan apukuski ja eräs toinen paikallinen matkustaja jäävät kauppaan vetelemään laheita savuja, pelaavat vielä jotain rahapeliäkin. Kaikki alkaa tuntua toivottomalta, en usko, että pääsemme ikinä pois tästä sumun peittämästä lumisesta laaksosta ja alan ajankuluksi kuvailla lumenpeittämiä laitumia, satonsa alla taipuvia omenapuita. Apukuski kerää kourallisen kastanjoita ojasta, jakaa niitä paikallismatkustajille ja sitten jatkamme taas.

Opelin kuski ajaa edellämme, soittelee jatkuvasti kuskillemme ja ilmeisesti sopii lisäkyytiläisistä. Puolen kilometrin jälkeen apukuskilta vaikuttanut kaveri jää pois, muutama koulutyttö ja vanha mummo tulee kyytiin. Lasken 18 matkustajaa ja kiitän itseäni siitä, että varasin paikan ikkunan vierestä, yksittäispenkiltä. Mutta matkustajia tulee kylistä lisää ja hitsatut lisäpenkit otetaan käyttöön. Jossain vaiheessa autoon tungetaan useita laatikollisia omenoita ja seisomapaikatkin otetaan kovasti protestoiden käyttöön. Nyt istun yksittäispenkillä mutta sylissäni on seisovaa esittävä vihreätakkinen mummo ja viereeni on laskettu alas taitettava penkki jolla istuu kaksi matkustajaa.

Kahden ja puolen tunnin matkanteon jälkeen olemme edenneet kymmenen kilometriä. Maisemat ovat toki kauniit ja niitä kelpaa katsella, pidemmänkin aikaa yksityiskohtiin tutustuen. Aurinko tunkee säteensä sumun ja pilvien läpi ja terävät, jäätikköhuippuiset vuoret piirtyvät sinistä taivasta vasten. Mestian laakson viimeisten talojen kohdalla kuski pysäyttää vielä kerran ja erään talon portti aukeaa, taistelujen arpeuttama mies kantaa hänelle höyryävän lasin ja pullon vettä joka kaadetaan konepellin uumeniin. Pari matkustajaa jää vielä pois ja lasken matkustajamääräksi nyt 28 ihmistä. Nousemme ensimmäisille serpentiineille ja kuski näyttää kyntensä kuin tallipaikkaa kyttäävä nuori lupaus: hotelli Mestian neliveto nousee edessämme mutta svanetian Räikkönen polkaisee jalkansa lattiaan, ehkä sen läpikin ja tunkee Sprinterin ohi. Tai ei aivan, tarkalleen ottaen, sillä osumme ja peilinpalaset vain lentelevät. Kuski pysäyttää ja pui nyrkkiä ohi kaasuttavalle hotellin autolle. He eivät uskalla jäädä kisailemaan, korjailevat vain peiliään ikkunasta käsin, huomaan.

Hieman myöhemmin aurinko on tullut jo kunnolla esiin, lumi sulaa noroina, puroina, alas rinnettä. Saavutamme eilisen, uutisissakin mainitun maanvyörymän ja on odotettava. Jäämme letkan hännille mutta Sprinterin käsijarru on viallinen, auto valahtelee nykien kunnes joku juoksee isot kivet renkaiden alle. Odottelemme noin 15 minuuttia ja käydessäni ulkona on paikkani viety. Kuka itsensä nostaa, se paikkansa menettää, taidettiin jossain sanoa. Nyt saan istua kurttuisen, hivenen lannan tuoksuisen, mutta ystävällisen mummon vieressä taitettavalla lisäpenkillä. Maanvöyry on ollut iso, tuhoisa. Rinnettä on tullut alas noin 500 metrin matkalta, useiden kymmenien metrien korkeudesta. Tielle on pudonnut mutaa ja henkilöauton kokoisia kiviä joiden väliin raivausmiehet ovat tehneet eräänlaisen pujotteluradan jonka slalomporttien ja puuttuvan tienreunan välistä kuljemme.

Loppumatka on joutuisampi. Georgialaiseen tapaan kuski tuntuu otaksuvan, että äänimerkin käyttö ennen mutkaa auttaa torjumaan kolarin mahdollisten vastaantulevien kanssa. Laskeudumme hitaasti Enguri-joen uomaa seuraten kunnes käännymme isommalle tielle kohti Zugdidia ja nousemme taas rinteille, nyt smaragdinvihreän Jvari- tekoaltaan reunoja seuraillen. Tien reunalla on siellä täällä ristejä, muistomerkkejä tieltä pudonneiden muistoksi. Silloin tällöin Zugdidin Opel tai valkoinen, saksalaisen puusepänliikkein logoin varustettu pakettiauto ohittaa meidät tai me heidät.

Viimein saavutamme Kaukasuksen laidan, tulemme tasangolle. Svanetitornin kaltainen raunio seisoo viimeisellä harjanteella, terävät lumihuiput jossain kaukana sen takana. Kuvaan vieressä istuvan mummon siluetin Kaukasusta vasten, mummo kaivaa valtavan, ruosteisen puukon laukustaa ja viipaloi sillä omenan, tarjoaa palasen. Pidämme tauon Zugdidissa ja saavumme Kutaisiin noin kello 14:00, seitsemän tunnin ja 230 kilometrin, 1700 metrin laskeutumisen jälkeen. Rinkkani on osin lannan peitossa kun se kaivetaan tavaratilasta. Käymme syömässä Kutaisin Trade Centerissä. Kahvila Maksi tarjoilee hauskoja pitsoja: juuston ja oreganon asemesta niissä on majoneesia ja tilliä. Tutkailemme keskusta hetken ja ostan kenkälankkia kenkäkaupasta. Asemalla nuori georgialaismies on sammunut passi rinnalleen, vanhempi pukuherra tulee innoissaan kättelemään meidät kuin vanhat tutut ja hän saattaa hyvinkin olla oikeassa.

Jatkamme Kutaisista marshrutkalla Khashuriin, noin kaksi tuntia, ja otamme sieltä taksin 30 kilometrin päähän Borjomiin. Tie seuraa Mktvari-joen uomaa ja taksikuski revittää nestekaasukäyttöisellä Mercedeksellä Pirveliä röyhytellen keskimäärin 140 kilometrin tuntinopeudella 70 kilometrin nopeusrajoitusalueella. Koetamme laittaa turvavöitä mutta georgialaiseen tapaan niissä ei ole lain vastakappaleita eivätkä pelkät vyöt paljoa turvaa tarjoa. Taksikuski innostuu kuultuaan, että meillä ei ole majoitusta ja kuljettaa meidät Borjomin keskustan asemesta suoraan kaverinsa luo. Majoitus maksaisi 10 laria per henkilö mutta emme oikein ole tarjontaan tyytyväisiä, lähdemme kävelemään kohti autosta havaitsemiamme halpoja hotelleja kun paikallinen nuori nainen tulee tiedustelemaan, josko tulisimme kuitenkin hänen majoitukseensa. Käymme katsomassa paikan, jäämme yöksi, varikolle.