Eräs työnteon mieluisimpia sivutuotteita on loma. Sitä paukkuu parin päivän kuukausivauhdilla plakkariin jos vain töitä on mutta niissä ei silti täydy käydä. Kotitöistä lomia ei myönnetä vaikka anottaisiin. Kotitöissä sellaisia kutsutaisiin rintamakarkuruudeksi, pahimmillaan eroksi.
Koti-isällä on vappu lomaa. Se tarkoittaa kaivamista, kuoputtamista, raahaamista, siivoamista, kantamista ja muuta yhtä virkistävää. "Onpa jaikasta" Tyttö sanoo juodessaan jääkylmää mehua perheen sisäisissä puutarhatalkoissa ja raikasta kaikki onkin. Kevät on haalean vihreä, hanasta tuleva vesi niin kylmää, että paikat ovat irrota hampaista.
Poika kasvaa päivä päivältä Äidin riutuessa hiljaa. Hänestä on tullut raskasta taakkaa kantava maitokone, nisä. Isä ei sellaisesta mitään tiedä eikä siksi osaa antaa Äidille omaa aikaa. Eihän tässä Isälläkään mitään aikaa ole, tuumaa tämä sovinistisika. Samalla hän muistaa muistuttaa, että mahdollista sikainfluenssatartuntaansa ei voitaisi millään tavalla todeta sillä hän on käyttäytynyt sikamaisesti koko avioliittonsa ajan, mahdollisesti jo aiemmin. Geneettisestikin sika muistuttaa ihmistä melkolailla ja toisinaan talon remontointi tuo Koti-isän mieleen George Orwellin mainion Eläinten vallankumouksen. Onko Isästä siis tulossa Eläinten vallankumouksen itsevaltainen karju Napoleon? Mahdollisesti, jollei se ollut jo aiemminkin.
1980-luvulla puhuttiin paljon sikojen stressistä. Sleepy Sleeperskin väsäsi aiheesta laulun. Sittemin siat unohdettiin. Ne kaltattiin elävinä, painettiin inhimillisten ongelmien, masennuksen ja burn outin alle. Ne voivat iskeä ihmiseen kuin stressi sikaan ja muuttaa lihan sitkeäksi, pahan makuiseksi. Näin käy Isällekin. Vapun lomailu (lue: raataminen) talolla aiheuttaa jymäkän flunssan heti tekemisen loputtua. Sitä tosin ehtii ensin ollakin.
Maanantaina Isällä on vielä lomaa. Se on edellisen kesän satoa, siinä on vuoden 2008 surullisten sateiden mutainen maku. Isä kuluttaa sen purkamalla Kampissa ilmaiseksi annettavaa keittiötä. Sen Isä on ottanut vastaan unohtaessaan, että ei ole olemassa ilmaisia lounaita eikä siten keittiöitäkään. Keittiönkalusteet ovat valtavan kokoisia, massiivisia ja hyvin keittiönseinään kiinnitettyjä. Niissä on pitkiä nauloja, pitkiä ruuveja ja seinää on korjattu kaapin kulmaa vasten. Seinästä irtoaa isoja palasia, ropisee laastia mutta kaapit eivät liikahdakaan.
Iltapäivällä keittiö on purettu. Isä valuu hikeä kuin vartaassa pyörivä sika rasvaa. Olo on piesty, hakattu ja pahoinpidelty. Ja sitten on vielä tavaroiden kanto. Keittiö on sijainnut kerroksessa 4,5 ja auto on luonnollisesti maantasolla. Taloyhtiössä on hissi mutta sitä ei tietenkään saa tavaroiden kuljetukseen käyttää eivätkä kaapit sinne edes mahtuisi. On siis kannettava. Ja me kannamme. Kaikki ei kuitenkaan mahdu Vanerivarpuseen, on palattava perjantaina viimeistelemään.
Illalla olo on kaamea, sikamainen suorastaan. En jaksa tyhjentää Varpusta. Yöllä en saa nukuttua. Lihaksia särkee, olen hiessä. Aamulla nousee vielä pieni lämpö. Onkohan tämä sitä sikaflunssa, mietin. En keksi vastausta. On jäätävä kotiin. Sairaslomalle sillä loma oli liian sairas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti