tiistai 13. toukokuuta 2008

Turistit

Sitten viime blogin olemme ehtineet Barcelonaan. Kaupunki on kuuma ja vehmas. Joukkomme on hetkeksi kasvanut ja nimekkeemme ovat muuttuneet. Espanjassa ei tunneta skandinaavisia kirjaimia. Olemme siis vanhakantaisesti Mies, Vaimo ja Lapsi. Matkassamme on Lapsen Eno. Onneksi. Muunlaisista sukulaisista ei internet-kahvilan kirjaimistolla voisi kirjoittaakaan.

Olemme nyt olleet kaupungissa kaksi vuorokautta. Kaksi vuorokautta kokonaisvaltaista turismia, kaksi vuorokautta ihmeellisyyksien tuijottelua. Rentoa. Voi istua kahvilaan ja sanoa: Uno cerveza, por favor!" Hetkellisesti edes Vaimo ei saa tuosta poikittaista sanaa aikaiseksi.

Lapsi on omanlaisensa ja hurmaa vastaantulijat. Lapsi on muuttunut undulaatista papukaijaksi ja matkii kaikkea kuulemaansa. Kaikki kiinnostaa lasta, paitsi paikallaan oleminen. Turismona oleminen sopii Lapselle. Vai sopiiko? Haluaako Lapsi jo nyt pinnan alle paikalliskulttuuriin? Mahdollista. Meille Lapsi ei asiaa sano.

Olemme siis istuneet turistibussissa, kulkeneet jalan kaupungin halki. Kaupunki on ihmeellinen; pullollaan outoja sattumia. Olemme ajopuita, valumme kasvavalla vauhdilla Gaudin omituisuudelta toiselle, nousemme pintaan odottamattomissa paikoissa.

Ei kommentteja: