perjantai 23. toukokuuta 2008

Virkistyspäivä

Perjantai. Äidin virkistyspäivä. Työnantajat järjestävät sellaisia palkollisilleen. Silloin aikuiset ihmiset viedään Korkeasaaren tapaisiin paikkoihin löytämään sisäinen lapsensa tai sauvakävelemään hevonkuusenjorpakkoon. Koti-isillä ei sellaisia ole. Todennäköisesti ei myöskään kotiäideillä, huutaa feministi sisälläni. Se koostuu kromosomeissani piilevästä pienestä X-tekijästä.

Isä Herää yhdeksän aikaan. Aurinko paistaa verhonraoista. Joku liikkuu Isän jaloissa. Se on lapsi. Se on Isän oma Lapsi. Iloissaan ja onnellisena uudesta päivästä. Isä ja Lapsi nousevat. Keittävät puurot. Keittävät kahvit. Leikkivät palikoilla. Leikkivät Peppi -matkalaukulla. Tyttö repii alas eilen uusiin purkkeihin istutetut tomaatintaimet. Isä imuroi mullan. Tyttö vääntää kakat. Isä siivoaa. Mustaa muhjua on hirvittävästi. Isä ihmettelee sen väriä ja määrää. Sitten muistaa: Tyttö söi kahmalokaupalla multaa eilen taimitalkoissa.... Isä miettii hetken jätteen käyttämistä lannoitetarkoituksiin. Se saattaa olla liian voimallista,  hän ajattelee ja heittää sen roskiin.

Tyttö tuntuu tietävän päivän merkityksen. Hänkin haluaa virkistyä. Voi sitä leikin tuoksinaa ja itkujen tirahtelua sormien jäädessä taas uuden kaapinoven väliin. Maailma on niin hämmentävä ja mielenkiintoinen!

Tytön viimein nukahtaessa päiväunille saan vilkaista Iltalehden nettiversiota. Otsikoihin on pääässyt tänään seuraavia uutisia: Mies harrastanut seksiä tuhannen auton kanssa. Insesti-isä tarvitsi lapsilisiä. Gambian presidentti uhkaa homoja kuolemalla. Suljen netin. Pahkasian toimituskunta oli oikeassa. Nykyään ei ole tarvetta absurdiin huumoriin perustuvaan hassulehteen. Oikeat, vakavasti otettavat lehdet ovat muuttuneet sellaisiksi. Maailma on muuttunut sellaiseksi.

Menen pihalle ja kastelen perunat, salaatin ja tomaatit. Se on konkreettisinta mitä voin tällä hetkellä keksiä.

Myöhemmin käymme kirjastossa. Palautamme Barcelonakirjat. Tyttö hihkuu kuin papukaija kirjahyllyt nähdessään. Paluumatkalla piipahdamme orastavan bibliofiilin kanssa marketissa. Mukaan tarttuu vain ruisleipä; niitä harvoja tuotteita, mitä maailmalla oikeasti Suomesta kaipaa.

Illemmalla soitan kaverille. Hän on juuri aloittanut kesäloman. Kertoo ostaneensa polkupyörän. Se on keltainen. Aurinko paistaa yhä. Naapuri leikkaa ruohoa. Taivas kaareutuu sinisenä Oulunkylän taakse.

Ei kommentteja: