Kaksisydäminen nainen
I
Kaksisydämisen naisen mahasta
lähtee johtoja
ikkunan luona
selin naiseen
mies sulautuu maisemaan
kasvot aurinkoon
katse kirkon tornissa
ja katoissa
jotka aaltoilevat
kuin lakanat narulla
yrittää keskittyä
lähimpään
juuri hiekkapuhallettuna
se on hiilipiirrustus
jonkä ääriviivoja sade tuhrii
kaksisydämisen naisen mahasta
lähtee johtoja
vuotaa veri
meri velloo
naisen mahassa
kantaa
mainingeista pienimmän
kaiut
II
kun tarpeeksi kauan kuulee ääniä
alkaa pelätä
niiden hiipumista
45 sekunnin välein
tapahtuvaa
automaattisesta kanavan vaihdosta johtuvaa
kolmen sekunnin hiljaisuutta
kiinalainen vesikidutus
Kätilöopistolla
kuin juuri tällä koneella
olisi valta
päättää
jatkuuko vai loppuuko
tämä elämä
ennen alkamistaan
III
juuri kun kaksisydäminen nainen
sanoo, ettei jaksa enää
putoaa pienempi ulos
jää siihen ihan lähelle vielä
vikisee
kiinni jossain sinipunaisessa
joka täriseväkäsinen isä
pakotetaan leikkaamaan
vihkimään käyttöön uusi elämä
ennen kuin varovaisesti
valvovien silmien alla
saa pestä pakettirasvat
IV
jälkeenpäin isän on vaikea
kuvailla tapahtunutta
ei isä siitä mitään myyttistä löydä
sanoo, että parempi silti siellä oli olla
niinku tukena tai jotain
sanoo, että ei sitä isänä
osaa ajatella oikeastaan yhtään mitään
ettei sitä oikein osaa ajatella itseään isänäkään
että niiden tunteiden kuten kiintymyksen
pitää niinku kasvaa
vähitellen
ajan kanssa
että se nyt on vaan avuton
joku
V
kaksisydäminen nainen
ei lakkaa olemasta kaksisydäminen
pienen
pudottuakaan
niiden symbioosi
menee kaiken muun yli
nainen nukkuu
ulkoisen tahtiin
ulkoilee kun se on levoton
ja vähitellen mies
kiskoo itsensä irti
maisemasta
kääntää kasvonsa
alkaa tuntea pienempää
nähdä siinä ilmeitä
oppii
rakastamaan
varauksetta
rakastamaan kahta
määrän vähenemättä
että naisen tavoin
voi rakastaa kasvavasti pientä sydäntä
kuin olisi sitä itse kantanut
ja vastarakkaudeksi riittää
hymyn harjoitelma
haukotus keskellä yötä
tervehdys ennen töihin menoa;
aamun hullu jokellus.
