Mies on muuttumassa äyriäiseksi,
kapaloitumassa
sarveiskalvoon ja kitiiniin,
kävelee sitä odotellessaan alas
rantaan
missä seuraa merilinnunvarpaiden
hieroglyfejä,
potkii kiviä, leväkasoja,
meriparsanippuja
tallustelee päämäärättömästi
kivettymistään odottavalla hiekalla,
taivaalla polttava aurinko kaipaa
kipeästi pilveen
ja mies on ajautua liian kauas
Vuorovesi pulauttaa kemiantehtaiden
punaista
saastepuuroa ylävirtaan,
mies näkee mössössä
papuja tomaattikastikkeella ja real
alea
päättää haaksirikkoutua lähimpään
pubiin,
tutkii sinne mennessään mutavyöryjä
ja kiviä,
laittaa taskuunsa
sileäksi hioutuneen hiekkakiven joka
on hiukan halki
koska ei pidä täydellisyydestä.
Pubissa jukeboxi soittaa Procol
Harumia.
Mainostaulussa kerrotaan paikan
tarjoavan
laivastorommia, väkeviä aleja
ja puhtaita olkipatjoja juopoille.
Kaikki vaikuttaa kovin lupaavalta,
kuin nuoruudessa.