keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Odotuksen aikaa

Ajankuluna kulutamme aikaa. Ja sitä kuluu. Talvi siirtää viisarinsa kevääseen ja yht'äkkiä yllämme on täysi kesä. Toppahansikkaat unohtuvat kuraisina Isän taskuun. Hiekkalaatikkoon ostetaan lisää hiekkaa ja Lapset kantavat sen oitis kukkapenkkiin pienillä ämpäreillään.

Vapun jälkeen alkaa helle: Lämpö nousee parhaimmillaan kolmeenkymmeneen ja ylikin. Leikkikentän vieressä ja tyhjällä tontilla on yhä hiekoitushiekan sekaista lunta. Ihmettelemme sitä ohikulkiessamme kuin macondolaiset jäätä Sadan vuoden yksinäisyydessä.

Kevään kunniaksi koetamme pukea talovanhustamme kauniisiin vaatteisiin. Helpommin sanottu kuin tehty. Maalinraaputus alkaa sisäpihan puolelta mutta ei etene sieltä mihinkään. Edelliskesään verrattuna rapsutus on huimaavaa mikä tarkoittanee jonkinlaisen edistyksen tapahtuneen talvihorroksen aikana. Sivutiellä kaupalle päin erästä iäkästä taloa puhdistetaan kemikaalien ja painepesurien avulla. Maali irtoilee sieltä täältä. Seuraavalla viikolla siihen vedelläänkin jo uusi maali. Kaikki ohi kahdessa viikossa. Mutta kestääkö tuollainen pikamaalaus kysyy perinnerakentaja sisällämme. Emme tiedä. Mahdollista. Mahdollista on myös, että painepesurin painevesi tunkeutuu laudoituksen läpi ja turmelee talon runkoakin.

Heräilevän luonnon villitsemä Isä käy irroittamassa myös entisen saunan ikkunat. Niitä katsoessaan eräs ammattientisöijä totesi noin vuosi sitten, että ihan kaikkea ei kannata säästää. Eikä voikaan, ilmenee. Ikkunanpokat ovat alaosistaan niin lahot että ruudut ovat avattaessa pudota katolle. Teetämme Tampereella niihin korvauspuuta ja Isä ostaa pienihampaisen japaninsahan. Palaset leikkautuvat nopeasti, noin kahdessa iltapäivässä. Sen sijaan pokien hienosäätö, lasien asennus, kittaus ja kaikki muu saavat odottaa. Mitä, sitä emme tiedä. Talon odottaessa ikkunoita odottaa Äiti odotuksen päättyvän. Mutta vielä on aikaa, laskettuakin, noin kaksi kuukautta.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Vappupuheita

Vapuksi poikani kehittää uuden kielen.
Se on parempi
kuin isänsä ammoin puhuma
kangistunut ja valgeistunut
muinaismurre
jossa sanat ja äänteet
olivat jatkuvassa muutoksessa.
Pojan puheessa on rakenne
ja sanat harkittuja, tarkkaan äännettyjä.
Pyöreä on munga
jano nano
ja naula nooni.

Vain pienellä kiiltävällä leluliskolla
on alati vaihtuva ameebamainen nimi
mutta se niin kovin vikkelä
etten saa sitä mitenkään kiinni
vaikka se jatkuvasti
sukkuloikin
havaintopiirini rajamailla.