Vapuksi poikani kehittää uuden kielen.
Se on parempi
kuin isänsä ammoin puhuma
kangistunut ja valgeistunut
muinaismurre
jossa sanat ja äänteet
olivat jatkuvassa muutoksessa.
Pojan puheessa on rakenne
ja sanat harkittuja, tarkkaan äännettyjä.
Pyöreä on munga
jano nano
ja naula nooni.
Vain pienellä kiiltävällä leluliskolla
on alati vaihtuva ameebamainen nimi
mutta se niin kovin vikkelä
etten saa sitä mitenkään kiinni
vaikka se jatkuvasti
sukkuloikin
havaintopiirini rajamailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti