Ensimmäisen työviikon lopulla Isän takki alkaa olla tyhjä. Se onkin ymmärrettävää sillä se on kuumuuden takia nostettu tuolin selkämykselle ja taskutkin on käännetty nurin. Työt itsessään ovat sujuneet jotenkin. Ne ovat alkaneet sillä tavalla jouheasti, että Äiti ja Lapset ovat menneet Pohjanmaalle Isän kulkiessa konttoriin. Tämä ei tarkoita, että illat olisivat jotenkin helpompia vaikka ne niinsanotusti hoitovapaita ovatkin. On jatkettava maalinrapsutusta. On maalattava. On homepestävä. On tilattava uudet räystäät.
Räystäsfirma yllättää nopealla toimitusajalla. He antavat aikaa pohjatöiden tekoon vain viikon ja sitten tulisivat laittamaan kourua seinään. Kiire yllättää Isän ja taas on kiivettävä sorkkarauta kädessä seinälle. Osa räystäslaudoista lähtee kiskomalla irti, osa ei. Osa vanhoista puista on niin haperoita että ne atomisoituvat koskettaessa mustanruskeaksi tomuksi. Muun mukavan lisäksi ainakin yksi ampiaiyhdyskunta on suunitellut pesänsä sisäänmenoreitin juuri tikkaiden kohdalle. Se vähentää tehokkaasti laudanpoistohalukkuutta, -tehokkuutta.
Vuoden pisimmät päivät ovat aurinkoisia, kuumahkoja. Juuri sopivia maalaukseen. Vasemmanpuoleinen naapuri maalaakin ahkerasti autotalliaan, takanaapuri toivottaa onnea meidän vastaavalle haasteelle. Onneksi onnella ei kuitenkaan ole tämän projektin kanssa mitään tekemistä, ajattelen. Me emme ole maailman merillä seilaava laiva, me olemme vanha hirsitalo, ajattelen.
Vanha kunnon jättikokoinen peräkärry, Vanerivarpunen, on oikeassa kodissaan Vaarin luona. Sen sijasta pihanlaitamilla könöttää Äidin sedältä lainattu kärry. Se on pieni. Kuin leikkikalu. Pitkien lankkujen lastaaminen aiheuttaa omat haasteensa. Tai oikeastaan. Lankkujen lastaaminen on lastenleikkiä niiden valintaan verrattuna. K-Raudan lautatavaramyyjä poistuu vaativan asiakkaan pakeilta siihen malliin kopisevin askelin, että lopputilin ottaminen lienee lähellä.
Koti-isä ei sitä todenna sillä on jo Juhannusmielellä. Koska juhlapäiviä on muutettu, ei juhannus enää ole oikeastaan Jussin päivä. Tänä vuonna se on Jorman. Eikä aattokaan siis enää ole Aaton päivä vaan Uunon. Ne taitavatkin olla oikeampia nimiä, tuumin.
torstai 24. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti