Titanicin soundtrack

Perjantaiksi synkronoimme puhelimet, asemoimme herätyksen puoleen seitsemään. Lantan laiva ei odota, pelkäämme. Suunnitelma onnistuu, osittain. Äiti ja Lapset nousevat melko kivuttomasti, minä sen sijaan torkuttelen kunnes ovelta kuuluu napakka koputus. Matka-asiamiehen asemesta siellä seisoo Vaari höyryävä perkolaattori kädessään. Hieraisen unihiekat ja rähmät silmiltä.

Matka-asiamies on thaimaalaisen luonnollisesti myöhässä. Odottelemme rinkkavuoremme ja lapsilaumamme kanssa hotellin ala-aulassa hyvän tovin ennen kuin hän kurvaa paikalle. Olemme myöhässä ja Phuket aamuruuhkan vallassa, mutta emme anna sen häiritä. Jos myöhästymme se ei ole meidän vika, tällä kertaa, järkeilemme. Kuski naputtaa rattia, laittaa Titanicin soundtrackin soimaan. Onkohan tämä enteellistä, kysyn muilta. Kukaan ei tiedä.

Phuketin saaristovenesatama on pinkeänä matkustajista marraskuisena perjantaiaamuna. Kuski ohjaa meidät sekavaan jonoon ja rintapieliimme lyödään siniset Phi Phi -tarrat. Sitten joku ottaa rinkkamme ja nostaa Pojan satamassa seisovaan vesibussiin. Seuraamme. Laiva muistuttaa hieman Tallinnan pika-aluksia mutta on keveämmillä penkeillä varustettu. Lastenvaunujen kanssa matkustavina olemme oikeutettuja hieman isompaan jalkatilaan. Se täyttyy vaunuista.

Matkan sujuu melko kivasti. Maisemat ovat kauniita ja laivayhtiö tarjoaa virvokkeita. Avomerelle saavuttuamme kohtaamme satoja toiveita toteuttaneita krathonkeja. Ne tekevät merestä laiskasti aaltoilevan kukkaniityn. Kaukana redillä on passissa kolme Thaimaan armeijan sota-alusta, ruudulta näytetään Mr. Beanin kohellusta. En jaksa katsoa sillä olemme itsekin vain kierrätettyä slapstickiä. Mikään ei naurata niin, kuin kompastuva hölmö joka saa kakun naamansa tai kakat housuilleen.

Ensimmäinen laiva vie meidät Phi Phi -saarelle. Juuri ennen satamaa pysähdymme katsomaan saarta jossa Leonardo Di Caprion tähdittämä hittileffa The Beach kuvattiin. Mietin, miksen tullut tänne nuorena vaan vasta nyt, varhaiskeski-iän pöhöttämänä perheenisänä. En keksi vastausta. Phi Phillä rintapieliimme liimataan siniset Koh Lanta -tarrat ja vaihdamme pienempään laivaan kunhan ensin olemme saaneet rinkkamme valtavasta rinkkakasasta. Koh Lantan laiva on lastattu parikymppisillä jäänviileillä kaikennähneillä ja ikäisillämme lapsiperheillä.

Ostamme lautasta kaikkien varoitusten vastaisesti taksivoucherin hotellille. Niitä kauppaava huivipäinen musliminainen kertoo olevansa kolme- ja puolikuukautisen pojan äiti. Hän sanoo, että ei koskaan ehdi nähdä lastaan hereillä koska on aina töissä. Se on surullista. Äiti on varma, että emme naista satamassa näe ja olemme menettäneet rahamme. Onneksi näin ei ole. Ikävämpää hirvittävän helteen takia on sen sijaan se, että kuskin satamaan tulo kestää luvattoman kauan. Lapset ovat väsyneitä ja Äiti hermoilee, Kuopuksella on kakat housuissa.

Auton viimein tultua kyytiin otetaan myös nuori ruotsalainen pariskunta. He saavat elämänsä kyydin. Kesken matkakohdekeskustelun huomaan ison keltamustan hämähäkin nuokkuvan seitissään ruotsalaismiehen pään yllä. Mies sinkoaa penkiltään kun mainitsen havainnostani, nainen alkaa takoa avolavan ohjaamon ikkunaa ja saa sen pysäytettyä. Kuskikaan ei uskalla koskea ötökkään vaan poistaa sen rullalla käärityllä pyyhkeellä. Herätettynä hämähäkki ojentelee raajojaan, vilauttaa punaiseen vivahtavia hampaita.

Emme ole löytää varaamaamme hotellia sillä se on ilmeisesti juuri muuttanut nimensä. Seisomme pitkän tovin noin kymmenen metrin päässä hotellin portista kunnes Äiti huomaa sen. Hotellin piha tekee vaikutuksen siisteydellään mutta bungalowit tuntuvat jotenkin, no, pelkistetyiltä Phuketin ja Kata Beachin jälkeen. Täällä olemme kuitenkin ainoat asiakkaat, huomaamme pian. Ja se jokin on sitä luksusta mitä Kata Beachin jälkeen huomaa kaipaavansa.

Iltapäivän kuumimmalla hetkellä kävelemme rannalla. Vaari sanoo, että ei tämä kyllä ole kuuminta mitä hän on kokenut, kun valitan painostavaa ilmaa. Pieksämäellä oli viime kesänä vielä kuumempaa, jatkaa Vaari. Mummu muistelee Vaarin Pieksämäen reissurepun olevan yhä pakattuna. Siinä on kuulemma pitkät kalsarit ja pitkähihainen aluspaita.

Käymme syömässä sellaisessa rantakahvilassa jossa on useita pellavapäisiä lapsia vanhempineen. Tarjoilija tuo lapsille heti oman menun hampurilaisineen ja ranskanperunoineen mutta me tilaamme neljä thairuokaa ja kaksi riisiä, jaamme niistä lapsillekin. Tarjoilijat nauravat paikallista syövälle Kuopukselle. Tämä hermostuu huomiosta, heittää juomamukinsa ravintolan hiekkalattialle. Syönnin perästä Poika koppaa likaisen tuhkakupin pöydältä ja nappaa salamannopeasti vanhan purukuminsa siitä takaisin suuhun.

Hotellilla menemme uimaan ja Vaari käy katsomassa lähiseutua. Laita hösseliksi, Vaari, huutaa Poika Vaarin perään. Kuopus vaikuttaa yhä jotenkin vetelältä mutta otamme hänet silti mukaan. Hotellin uima-allas on uusi eikä henkilökunta vielä osaa sitä oikein käyttää. Poika menee heti laittamaan poreet käyntiin. Hän on seurannut ja katsonut ja tietää nyt ties minkälaisten nappien käyttötarkoitukset.

Ainoina asiakkaina myös uima-allas on ainoastaan meidän käytössä. Se on mukavaa. Allasalue on kaunis, merikin näkyy. Aurinko alkaa laskea. Viidakko pitää kovaa meteliä. Se kurnuttaa, sirittää, tikittää. Me kelluskelemme lämpimässä vedessä, altaan kohdussa.

Pimeän tultua kävelemme tien laitaan iltapalalle. Menemme hienoon thairavintolaan. Siellä istutaan lattialla pehmeillä matoilla. Pieni sammakko pomppii terassin kaidetta ja saa Lapsetkin seuraamaan johtajaa, itseään, Kuopuksenkin. Äiti ja Mummu säikähtävät Lasten putoavan kaiteen yli ja käskevät heitä tiukasti palaamaan pöydän ääreen. Tytön patjalla on tulitikkuaskin kokoinen torakka, Poika kiskoo omaansa auki, sanoo haluavansa kietoutua palapeittoon. Henkilökunta seuraa touhuamme hiljaisuuden vallassa ja laittaa tunnelmamusiikkia. Pian Celin Dion taas laulaa Titanicista tutun laulunsa.

Yöksi esikoinen haluaa mennä Mummun ja Vaarin huoneeseen nukkumaan mutta tuntuu jännittävän ja pyytää Pojan kaverikseen. Kymmentä minuuttia myöhemmin Esikoinen palaa. Poika on nukahtanut Vaarin viereen. Puolen yön aikaan jyrisee, kattovalo alkaa vilkkua ja sammuu. Ilmastointikin pysähtyy kummallisesti pörähtäen. Se käynnistyy ja sammuu useasti seuraavan tunnin aikana. Huoneen ilma tulee tuskaisen kuumaksi pian. Kolmen aikaan yöllä pihalta kuuluu kovaa huutoa. Poika on herännyt Vaarin ja Mummun välistä ja säikähtänyt. Pian kaikki lapset huutavat, viidakkokin on hereillä. Ilmastointi sentään taas pelaa.

Aamulla Mummu tulee lainaamaan adapterin perkolaattoriin. Kertoo Vaarin kadonneen aikaiseen Lantan aamuun. Päätämme odottaa hänen paluutaan ennen aamiaista. Aamiainen on hyvä. Siihen kuuluu tuoreita hedelmiä, kahvia, munakasta, paahtoleipää ja kinkkua. Mummu hörpsäisee kahvinsa yhdellä kulauksella, ja sanoo menevänsä pian takaisin huoneeseen keittämään lisää. Tovin päästä Mummu jatkaa kertomalla, että tarvitsee aamuisin aina kaksi korttelia kahvia. Mietimme korttelin tilavuutta ja tulemme siihen tulokseen, että sanan täytyy tulla ruotsin neljännestä tarkoittavasta ja näin ollen kortteli lienee 2,5 desiä. Mustat pienet muurahaiset avaavat valtaväylän Kuopuksen penkiltä pudonneiden herkkujen luo. Seuraamme niiden nostavan kinkunpalan kyytiinsä, liu'uttavan meloninsiementä. Aamiaisen päätteeksi hotellin johtaja pitää meille esitelmän Koh Lantasta. Koetamme tinkiä jatkoöitä mutta emme pääse kovin hyvään sopimukseen. Jostain omituisesta syystä meille tulisi halvemmaksi varata varausohjelman kautta. Onneksi keskustelumme keskipiste on vain 60 bahtia yöltä. Se tekee noin 1,50 euroa.

Tarkoituksemme Lantalla on jättää suorittaminen väliin, olla vain. Siksi menemme aamiaisen jälkeen altaalle. Uituamme laitamme Lapsille välipalaa ja Kuopus nukahtaa. Poika levittää simpukkapussin Mummun ja Vaarin sängylle ja alkaa hakata simpukoita rikki isolla näkinkengällä.

Myöhemmin kaikki muut nukahtavat. Menen ulos bungalowin terassille kirjoittamaan. Viidakko kurnuttaa ja sirkuttaa, banaanit kypsyvät tertuissa bungalowin takana. Kuuntelen Spotifystä Bruce Springsteeniä ja Topi Sorsakoskea, seuraan katseellani mustien muurahaisten polkua, rastaan näköisten lintujen hyppelyä nurmella. Tämä on elämää. Olemme täällä, juuri nyt, ja luonto on kukassa.