Myyrä

Lapset ovat revetä innosta
kun viimein palaan autolle
märkää Myyrää kuonosta riiputtaen.

”Sellanen pienikin maksaa ainakin kolkyt euroa,”
lasten äiti miettii
ja laskee sitten mitä sillä saisi.
Kolmenkymmenen euron takiako rämmin lokakuun sateessa
öisen metsän halki
moottoritien laitaan
noutamaan roskakuormasta pudonnutta pehmolelua, kysyn.
Vaimoani naurattaa.

Lapset eivät kuuntele,
he suunnittelevat jo kuinka esittelevät Myyrän kerhokavereilleen.
”Sanotaan, että se löytyi metsästä”, tyttö sanoo
”Ei, kerrotaan, että me ostettiin se lelukaupasta”, poika hihkuu.

En sano mitään.
Isoina lapset kai muistelevat näitä, tuumin.

Että minkälaista se sitten oikein oli
se boheemilapsuus.