Eriskummallinen vesilintu
lehahtaa kirjahyllyn päälle
kirkkaansininen uimavaippa päässäään,
penaali pelikaaninnokkana,
vaaleanpunaiset reput siipinä
keltaiset kumisaappaat kahlaajan koipina.
"Ainoastaan sinun poikasi
saattaa levittää liimaa käsiinsä
jotta kykenee kiipeämään seinille,"
hänen äitinsä sanoo,
"tai julistaa avatuksi kilpailun
parhaasta lintupuvusta
kun pitäisi tehdä läksyjä."
En vastaa.
Tämä on taas näemmä niitä päiviä
jolloin yhteiset lapset
degeneroituvat, niihin jää vain
isän geenejä.
Enkä minä tuollaista olisi edes keksinyt.
Tein margariinista rasviksen
ja revin sohvasta jouset hyppykenkiä varten.
Edes niillä
en noussut noihin korkeuksiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti