Jotenkin saan nukuttua. Aamulla ohitan lauman renkaiden alla nyljettyjä orruja, isommankin eläimenraadon. Mikähän nuo kävynjyrsijät on saanut liikkeelle ryhmänä, ajattelen. Koulujen alkukohan? Pienet reput ja pähkinät levinneinä pitkin moottoritietä, turkit asfaltin syömiä.
Puoliltä päivin pääsen työterveyshuoltoon. Työpaikkalääkärin mukaan kyse on nokkosrokosta joka tulee joskus jostain syystä ja saattaa sitten lähteä poiskin. Minulle määrätään antihistamiinia jota saan ottaa mutta ei ole tarve ottaa. Poistun vastaanotolta niin hämmentyneeltä, että en muista pyytää lääkäriä edes kuuntelemaan keuhkojani jotka työpisteen toisessa päässä istuva kolleganikin kuulee rohisevan. Äänikään ei palaudu. Ei.
Autossa muistelen edellisiä vierailuitani työpaikkalääkärillä. Aina olen mennyt sinne kipeänä mutta tullut hämmentyneenä ulos. Kyse on eräänlaisesta sairaalaklovneriasta, ajattelen. Ainakin sen täytyy olla sillä kipeästä olosta huolimatta en ole sairas, virallisesti siis. Muistan viime syksyisen näöntarkastukseni. Jouduin siihen kärsittyäni räjähtävästä päästä useita kuukausia. Diagnoosi oli liikaa tietokoneita, iltaisin. Näöntarkastustaulun lukemat olivat myös hätkähdyttäviä. HRC sujuvasti luin. Lääkärin mukaan näköni oli normaali. Penkille istuttuani huomasin kyseisen rivin menevän BPG. No sinne päin. Ainakin näin, että kyseessä olivat kirjaimet.
Autossa muistelen edellisiä vierailuitani työpaikkalääkärillä. Aina olen mennyt sinne kipeänä mutta tullut hämmentyneenä ulos. Kyse on eräänlaisesta sairaalaklovneriasta, ajattelen. Ainakin sen täytyy olla sillä kipeästä olosta huolimatta en ole sairas, virallisesti siis. Muistan viime syksyisen näöntarkastukseni. Jouduin siihen kärsittyäni räjähtävästä päästä useita kuukausia. Diagnoosi oli liikaa tietokoneita, iltaisin. Näöntarkastustaulun lukemat olivat myös hätkähdyttäviä. HRC sujuvasti luin. Lääkärin mukaan näköni oli normaali. Penkille istuttuani huomasin kyseisen rivin menevän BPG. No sinne päin. Ainakin näin, että kyseessä olivat kirjaimet.
Viikonloppu menee miten kuten. Maanantai alkaa tuskaisesti: Uusi hieno kuumemittari ilmoittaa lukemaksi 39,1 astetta ja tämä on vasta alkua. Sähkölaitoksen miehet lampsivat paikalle ja aloittavat kaivuun maakaapelin asennusta varten. Käyn raakkumassa heille ohjeita. He kuuntelevat minua hämmentyneinä sillä eivät tiedä ääneni mennen vasemmistolle ja siten heille. Eräs heistä taputtaa minua isällisesti olalle ja kehoittaa kotiin lepäämään. Ikkunasta näen kaivinkoneen mylläävään naapurin nurmikkoa. Koetan huutaa mutta ääntä ei tule. Tämän on painajainen, tämä on kuumehallusinaatio, päättelen. Tätä ei tapahdu. Tyttö osoittaa iloissaan kaivinkonetta ikkunasta ja Poika hihkuu työmiehille. Tämä kaikki tapahtuu. Sittenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti