Kuumetta

Päivät kuluvat kuin kuumeessa. Ja sitä onkin. Sahaavaa kuumetta joka vaihtelee 39,6 asteen ja alilämmön välillä. Kuumetta alentavat lääkkeet nostavat hien joka on paksua ja märkää. Olen uitettu koira, turkki läsässä ja haiseva.

Sairauden alkupäivinä ulkoa kuuluu kolinaa sähkömiesten kaivellessa kaapeleitaan ja poistaessa ilmajohtojaan. En tiedä mitä seinän takana tapahtuu enkä halua tietääkään.

Saan sairaslomaa puhelimitse työterveyshuollosta. Ensin he tosin koettavat saada influenssapolille käymään mutta lähettävät viikon sairaslomatodistuksen viimein postitse kun en jaksa matkata aina Helsinkiin saakka.

Parin päivän sairastamisen jälkeen olo parantuu kuin taikaiskusta. Meille tulee vieraitakin. Pappa Tyttöä hoitamaan sekä Seinäjoen Mummu ja Vaari yökylään. He ovat matkalla jostain jonnekin keittiökoneita mukanaan kuljetellen. Meille he asentavat astianpesukoneen jonka ansiosta veden lotraus loppuu ja keittiötoiminta inhimillistyy. Seinäjoen Mummu kuuntelee myös yskääni ja tekee diagnoosin: Keuhkokuume.Pohjalaisena hän antaa myös jatkotuomion: Tuo voi mennä tosi pahaksi ihan pian. Vastausyskäni kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Se on maata järisyttävä kokemus, verhoja heiluttava räkätys.

Torstaina kuumetta on taas. Paljon. Liikutaan kuitenkin alle neljänkymmenessä asteessa. Se on hyvä, se korreloi Koti-isän ikää. Jotenkin. Koetan soittaa työterveyshuoltoon jotta keuhkokuumediagnoosini voitaisiin ratifioida mutta huoliani ei kuunnella. Työterveyshuollon mukaan kyseessä on epätyypillinen sikainfluenssa. Siksipä oireiden ei tarvitse korreloida influenssan oireisiin vaan ne voivat olla mitä vain.

En jaksa riidellä puhelimessa vaan antaudun kuumehoureisen unen syleilyyn. Se on Venäjän-Japanin sodain aikainen paha hoitaja joka käärii minut homeisiin käärinliinoihin. Herään niistä läpimärkänä. Hikoan niin paljon, että joudun vaihtamaan vaatteeni kolmesti kolmen tunnin aikana.

Perjantai-aamuna koen hetkellisen kirkkaan hetken ja koetan soitella eri terveydenhuollon instansseihin. Yksityinen Diacor ei ole kiinnostunut keuhkokuumestani eikä Anopin diagnoosista. He sanovat, että eivät tee sikainfluenssatestejä. Koetan laittaa jalkaa oven väliin toteamalla, että ei tässä sikainfluenssaa haluttaisikaan testata vaan vain sen puutetta. Ei auta. Diacorin puhelinhenkilö runnoo minut linjoilta kuin neuvostoliittolainen naisjääkiekkoilija eikä sukupuolenmääritystä tarvita. Seuraavaksi koetan onneani Vantaan kaupungin influenssapoliklinikan kanssa. Huonosti käy täälläkin. Saan kehoituksen jäädä kotiin sairastamaan sikainfluenssaa joka on diagnosoitu puhelimessa.

Hetken rauhoittumisen jälkeen soitan uudestaan työterveyteen ja runnon itseni vastaanotolle. Saan jo puhelimessa kehoituksen lotrata itseni desinfiointiaineella heti ulko-ovien sisäpuolella ja asettaa hengityssuojain naamalle ennen neuvontaan menoa. Niin teenkin. Sitten minut ohjataan istumaan eristettyyn käytävään jonka ovella on iso kyltti: Influenssapotilaat. Puolen tunnin odotuksen jälkeen pääseen vastaanotolle. Lääkärillä on suojatakki, kasvomaski, kumihanskat ja suojalakki. Hän kyselee oireeni, kuuntelee keuhkoni. Lääkärin mukaan keuhkot rohisevat, vinkuvat ja pihisevät mutta se kaikki täsmää oikein mainiosti epätyypillisen influenssan oireisiin jotka saattavat siis olla mitä vain.

Lääkärin tapaamisen jälkeen pääsen taas eristyskäytävään. Siivoaja kurkistaa ovesta ja katoaa äkisti. Reppuselkäinen opiskelija on koskettaa käytävän ovenkahvaa mutta vetää kätensä sitten takaisin kuin olisi nokkosta koskenut. Viimein sairaanhoitaja astuu sisään. Hänellä on valkoinen takki, kumihanskat. Hän vetäytyy hetkeksi jonnekin ja palaa takaisin. Nyt hoitotakin päällä on valkoinen paperitakki ja silmälasien päällä leveät suojalasit. Minua naurattaa. Hoitajaa ei. Hän on 1970-lukuinen kirjastonhoitaja, proto Kelan-virkailija jäisine silmineen, hyisine sormineen.

Pitkän odotuksen jälkeen pääsen taas lääkärin pakeille. Lääkäri vaikuttaa rennolta desinfioidessaan itseään. Hän kertoo kaikkien tulosten viittaavan siihen, että minulla on keuhkokuume. Sitten hän ojentaa minulle hoito-ohjeen Näin hoidat itseäsi H1N1 -influenssassa. Toteamukseeni, että keuhkokuumehan se tässä keuhkoja rassaa hän vastaa, että keuhkokuume on sian jälkitauti. Ihmekö siis kärsimykseni, ajattelen. Saan antibioottikuurin, toisen viikon sairaslomaa ja poistun työterveydestä epätietoisena. Sairastinko sikainfluenssaa vai en?