Nukkumaan mennessä
kello vasta vähän.
Silmät täynnä polttavaa hiekkaa,
sieraimissa pieniä sormia.
Lapsiperheen sunnuntai-maanantaiyö.
Sisäänhiipivää murtomiestä ei tarvitse pelätä.
Sellainen taittaisi niskansa
olohuoneen lelulakeudella.
Joskus sitä kaipaa yksinäistä liskojen yötäkin,
näinä öinä, joissa viidentoista minuutin välein
joku huutaen herää,
näinä pienien kylmien jalkojen öinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti