villitsee miehen.
Puen lapset miten sattuu,
kaappaan
tuhkatkin pesästä.
Aurinko sattuu silmiin, lumi
ja kaikki se kirkkaus.
Kaadan tuhkat takapihalle
kuivuneen omenapuun
ja puoliksi kaatuneen halkopinon viereen.
Talo on talven jälkeen surkea näky:
Satavuotias vanha rouva
kasvoille kuivuneissa meikeissään,
jäiset lumikasat kulmiensa alla
ja katolle jätetty turvaköysi
kattotikkaissa
kuin kuivuneen ihon uurre.
Kaivan Fiskarsin pöykystä
ja annan lapsille
pikku hiekkalapiot.
Poika itkee
toppahattu myssyn päällä,
tyttö ymmärtää kevään
ja lapioi vakavana.
Naapurin murrosikäinen
palaa koulusta tovereineen
kun heittelen katolta
seinän viereen pudotettuja
jääkökköjä
pääni
ja jälkeläisteni yli
tuhkalaikkuisen lumen hautaaman keinun suuntaan.
"Teillä on outo naapuri"
kuulen kirkkaan äänen sanovan
enkä voisi olla
vähempää
eri mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti