Turistit

Sitten viime blogin olemme ehtineet Barcelonaan. Kaupunki on kuuma ja vehmas. Joukkomme on hetkeksi kasvanut ja nimekkeemme ovat muuttuneet. Espanjassa ei tunneta skandinaavisia kirjaimia. Olemme siis vanhakantaisesti Mies, Vaimo ja Lapsi. Matkassamme on Lapsen Eno. Onneksi. Muunlaisista sukulaisista ei internet-kahvilan kirjaimistolla voisi kirjoittaakaan.

Olemme nyt olleet kaupungissa kaksi vuorokautta. Kaksi vuorokautta kokonaisvaltaista turismia, kaksi vuorokautta ihmeellisyyksien tuijottelua. Rentoa. Voi istua kahvilaan ja sanoa: Uno cerveza, por favor!" Hetkellisesti edes Vaimo ei saa tuosta poikittaista sanaa aikaiseksi.

Lapsi on omanlaisensa ja hurmaa vastaantulijat. Lapsi on muuttunut undulaatista papukaijaksi ja matkii kaikkea kuulemaansa. Kaikki kiinnostaa lasta, paitsi paikallaan oleminen. Turismona oleminen sopii Lapselle. Vai sopiiko? Haluaako Lapsi jo nyt pinnan alle paikalliskulttuuriin? Mahdollista. Meille Lapsi ei asiaa sano.

Olemme siis istuneet turistibussissa, kulkeneet jalan kaupungin halki. Kaupunki on ihmeellinen; pullollaan outoja sattumia. Olemme ajopuita, valumme kasvavalla vauhdilla Gaudin omituisuudelta toiselle, nousemme pintaan odottamattomissa paikoissa.

Harrastan siis olen

Oman jaksamisen kannalta on tärkeää harrastaa jotakin. Perheen isänä oleminen ei sellaista ole. Puutarhanhoitoa ei ruokakriisien aikaan voine sellaiseksi laskea. Mitä Koti-isälle enää jää jäljelle? Muuttaminen ja asuntojen etsiminen? Niistäkään tuskin on koko elämän kestäviksi harrastuksiksi.

Harrastamisen hankaluuden lisäksi Koti-isällä ja Työläisäidillä on kinaa siitä, mitä sanalla "harrastus" edes oikeastaan tarkoitetaan. Koti-isän mielestä esimerkiksi blogin pitämistä ei voida pitää harrastamisena vaan se kuuluu normaaliin päiväjärjestykseen. Äidin mielestä asia ei ole näin. Äidin mielestä blogin pitäminen on harrastusta. Vieläpä erittäin elitististä harrastusta; jotain niin aikaa vievää tällaisen kiireen keskellä.

Sanakirjamääritelmän mukaan harrastus voi olla mikä tahansa vapaa-ajan toiminta jota tehdään kiinnostuksen ja nautinnon takia. Harrastuksista voidaan hakea hyötyä, mutta se ei useimmiten ole rahallista. Jos oikein hyvin käy niin harrastuksesta voi tulla työ tai työstä harrastus.

Työläisäiti on ollut kuluvan viikon lomalla. Ennakkoon ajateltuna luulisi, että Koti-isä ehtisi tällöin harrastaa enemmän. Näin ei ole käynyt. Silloin harvoin kun on yhteistä aikaa on harrastettava yhteisiä asioita. Meidän tapauksessamme metsätettävä Taloa tai sisustettava Oulunkylän rivaria. Yhtäkkiä tajuan, että muutostamme on jo kaksi kuukautta. Tavarat ovat yhä suurissa röykkiöissä. Puramme laatikoita kuin kuumeessa. Ja hoidamme puutarhaa. Käytännössä tämä tarkoittaa voikukkien riipimistä takapihan nurmesta, uusien kasvien hankkimista ja istuttamista. Etupihan mudastakin on nousemassa jotain hentoa ja harvaa. Se tuo mieleen oman partani. Eräänä aamuna mullasta pilkottaa peruna: Jokin eläin on käynyt yöllä kaivamassa siemenperunoita.

Tyttö kasvaa ja kehittyy. Hän oppii joka päivä jotain uutta, harjoittelee vanhoja. Hänen kohdallaan ei voida puhua harrastamisesta. Kaikki toiminta tähtää suoraan omaan etuun: Uusien taitojen oppimiseen ja niiden hallitsemiseen. Konttaaminen on nopeaa ja pystyynnouseminen tukea vastaan tapahtuu kissamaisen ketterästi. Kaikki alle metrin alla oleva on yhtäkkiä vaaravyöhykkeessä. Eräänä aamuna Tyttö ryöstää Äidin käsilaukusta pussillisen lakritsia ja ahtaa niitä suuhunsa villin innon vallassa. Pian hän muistuttaa 1950-luvun stereotyyppistä afrikan mantereen asukasta. 

Ulkotöistäkin Tyttö haluaa jo osansa. Jos takapihan ovi on kiinni hän menee hakkaamaan ovi-ikkunaa ja huutaa "taka!". Ulospäästyään hän ryömii kukkalaatikkoon. Mullan sirotteleminen ja kukkien riipiminen tuntuu kovin hauskalta. Luulenpa, että ensi visiitti hiekkalaatikolle on jo kulman takana. 

Kesän lähetessä aamuherätykset ovat aikaistuneet: Tänään jo kello 5:15! Ja herättyä on päästävä heti liikkeelle. Kaikki toiminta tuottaa Tytölle suunnatonta nautintoa ja iloa; onko kyse sittenkin vain harrastamisesta? Isän harrastuksena voidaan pitää lehden avaamista ja päivän ensimmäistä kahvikupillista: Ah autuutta! Onneksi Tyttö touhuaa niin kovasti, että vastaavasti taas päiväunet ovat helpottuneet. Ensimmäiset unet tulevat yleensä jo kahdeksan jälkeen aamulla. Ja silloin on Isänkin aika nukkua. Että ehtii sitten harrastaa. Joskus.

Päivä elämästä (arkaainen kärsimysnäytelmä)

Miljööt: 

Ext: Helsingin rauhallinen puutarhakaupunginosa

Int: Sotkuinen ja sekava rivitalokaksio

Esiintyjät:

Isä. Noin 35-vuotias, keskimääräisen mittainen mutta hieman ylipainoinen mies.

Äiti. Noin 32-vuotias keskimääräistä hoikempi ja pidempi suomalainen työssäkäyvä äiti.

Lapsi. 11-kuukauden ikäinen tyttövauva jolla on hymykuopat ja jonka hiukset vaihtavat väriä kelin mukaan. Sateella ne ovat punaiset, poudalla ja pilvipoudalla vaaleat. 

Aurinko. Keltapukuinen mies jolla on iso kullanvärinen vyönsolki.

Kuu. Hopeapukuinen mies jolla on iso hopeanvärinen vyönsolki.

Sadepilvi. Harmaatukkainen kiukkuisennäköinen mummo jolla on piikkipäinen keppi.

Poutapilvi. Valkohapsinen ystävällisennäköinen mummo jolla on kumipäällysteinen keppi.

Ensimmäinen näytös, ensimmäinen kohtaus

Int. Kaksion makuuhuone. Ikkunan edessä on verhot. Sotkuisen piirongin päällä on digitaalikello. Kellonaika sen numeronäytössä on 6:14.

Sadepilvi pistelee kepillään reikiä makuuhuoneen ikkunan edustan mutaan ja ropsuttelee ikkunaa. Lapsi istuu ja kurkottelee pinnasängyn laitojen yli.

Äiti (avaamatta silmiään): Kulta. Mulla on maha kipeä. Voisitko nousta. Tehän nukutte sitten päiväunet kun mä oon töissä.

Isä (avaamatta silmiään): Mjoo.

Lapsi (innoissaan ja käsiään ojennellen): Mä, mä, mä!

Ensimmäinen näytös, toinen kohtaus

Int. asunnon keittiö

Isä lataa kahvinkeittimen ja napsauttaa sen päälle. Lapsi leikkii lattialla. Isä nostaa lapsen syöttötuoliin ja laittaa ruokalapun.

Lapsi (innoissaan): Mä, mä, mä.

Isä syöttää lapselle puuropilttisekoitusta. Lapsi laittaa kätensä lautaseen ja irvistää. Lapsi ottaa kätensä lautasesta ja hieroo puuroa silmiinsä ja isän käsivarrelle. 

Ext.

Kuu kävelee hitaasti oikeanpuoleisen naapurin aidan taa.

Aurinko kurkistaa vasemmanpuoleisen naapurin aidan takaa.

Poutapilvimummo tanssaa esiin puun takaa. Lapsen hiukset läikähtävät kultaisina.

Int.

Lapsi (osoittaa mummoja, innoissaan): Mun, mun, mun!

Kahvinkeitin pörähtää. Äiti tulee keittiöön yöpuku päällään, kaataa kahvin kuppiin ja napsauttaa keittimen pois päältä. Äiti poistuu keittiöstä kahvikuppi kädessään.

Lapsi (hiljaa, alaspäin katsoen): Äiti...

Lapsi työntää puurolautasen isän syliin. Poutapilvimummo astuu keittiöön. Hänellä on hiustenkuivain kädessään. Mummo kuivaa puuron isän haaruksiin.

Ensimmäinen näytös, kolmas kohtaus

Int. 

Äiti (eteisestä): Hei teille, kullat. Pitäkäähän kiva päivä. Äidin täytyy nyt mennä!

Lapsi (hiljaa, alaspäin katsoen): Äiti...

Ext.

Aurinko tulee puun takaa.

Sadepilvimummo tulee naapurin aidan takaa. Se ajaa auringon kepillään takaisin puun taakse. Sadepilvi tulee asunnon takapihalle missä se alkaa ropsutella kepillään ikkunaa ja reikiä takapihan lössähtäneeseen nurmeen.

Int.

Isä lataa uudet kahvit.

Lapsi (repii päivän lehteä, innoisaan): Mun, mun, mun...

Toinen näytös, ensimmäinen kohtaus

 

Int. asunnon eteinen. 

Isä peilaa huolestuneennäköisenä sivuprofiiliaan eteisen peiliin.

Lapsi (riemuissaan): Pallo!

Toinen näytös, toinen kohtaus

Int.

Äiti tulee sisään.

Tytär (innoissaan): Äi, äi!

Äiti: Hei kullat. Mä tulin.

Isä: Mjoi.

Toinen näytös, kolmas kohtaus

Int.

Äiti kävelee keittiössä ja kolisuttaa patoja sekä kattiloita. (Äreästi): Et sä oo tehny mitään ruokaa? Mul' on ihan sika nälkä.

Isä (apaattisesti): Missä välissä mä ruokaa teen? Kaikki aika menee ton pennun vahtaamiseen.

Ext/Int

Sadepilvimummo murtautuu sisään ja ruiskii isää suihkepullolla.

Lapsi (innoissaan): Mun, mun, mun!

Kolmas näytös, ensimmäinen kohtaus

Int/Ext. 

Aurinko kävelee verkkaisesti oikeanpuoleisen naapurin aidan taa. Sade- ja poutapilvi tarttuvat toisiaan kädestä ja tanssaavat puun ympäri. Äiti ja tytär nukkuvat. Isä makaa sohvalla ja tuijottaa tyhjään. Kuu kävelee esiin vasemmanpuoleisen naapurin aidan takaa. Valomies himmentää valot.

Loppu.

Otteita Koti-isän mietelausekirjasta vol. II

***

Lyyrikon ja hysteerikon yhteiselämä on korulauseilla koristeltu katastrofi

*

Optimistin ja pessimistin kotona on aina sopivasti sotkuista

*

On vain ajan kysymys, että tapahtuu jotain sellaista mistä asiantuntijat pääsevät sanomaan: Tämän tapahtuminen oli vain ajan kysymys

*

Ei kannata haaveilla kupillisesta kuumaa kaakaota jos puolisosi herättää sinut rillutteluiltasi jälkeen lapsi kainalossaan ja sanoo, että sinulle on täällä jotain lämmintä

***

Fatiman keittiössä

Mökki. Suomalaisuuden erityinen ilmentymä: Itse kyhätty puinen rakennelma, eräänlainen loma-asumus. Kaukana metsässä sijaitseva vanhojen vaatteiden ja huonekalujen loppusijoituspaikka. Usein uimakelvottomaksi soistuneen lampareen rannalla tai peltosaarekkeessa.

Vaimon perheen mökki täyttää edellä mainitut kriteerit kovin kehnosti. Kolme päivää lehdetöntä kesää tekee silti tehtävänsä: Akut on ladattu makkaralla ja uuniperunoilla, olo on kepeä palata kaupunkiin. 

Matkalla koetan uutta oikotietä. Ne johtavat yleensä pahasti harhaan. Niin myös nyt. Päädymme Muroleen kanavalle. Kapealla asfalttitiellä pöristää kookkaita matkamoottoripyöriä. Velaatan jälkeen osumme Huoneistokeskuksen kyltille: Onko talomme täällä? 

Tie kulkee kauniiden maatalojen pihojen halki aina vain pienemmäksi kaveten. Viimein saavumme uudelle kyltille: Valkeejärvi. Nimi kuulostaa etäisesti tutulta. Kävinkö täällä unessani, kraaterimaisen järven rantatöyräällä? Tie nousee. Ajoradan oikeassa laidassa, järven puolella, on rantaan osoittavia numeroviittoja. Katson alas. Rotkon reunalla riippuvat rautaiset raput. Järvi on jossain parinkymmenen metrin päässä. Kaikki on hyvin tuttua. Olemme saapumassa poikavuosieni partioleiripaikalle.

Pidemmälle ei tarvitse ajaa. Tiedän rannat. Ei täällä taloja ole, mökkejä vain. Pieniä kopperoita täynnä homeisia toppatakkeja ja ruudullisia sohvakalusteita. 1970-luvun kuoseja, säilykepurkkeja. Ja nykyään: Digitaalisia matkatelevisioita, mokkulaperäisiä kannettavia.

Olin partiossa yli vuosikymmenen. Erosin 15-vuotiaana protestiksi uudelle lippukunnanjohtajalle. Eroani ei ole vieläkään huomattu. Leiripaikka oli kaunis. Meillä oli hirsimökki rotkon reunalla ja sauna rannassa. Rannassa oli myös Fatiman keittiö. Fatima oli lippukuntamme kesäkokki. Näin hänet yllättäen kolmisen vuotta sitten risteilyllä. Hän ei vaikuttanut päivääkään vanhentuneelta. Minut nähdessäni hän totesi: "Kyllä sutkin sai hiljaiseksi kun laittoi lautasellisen kaalilaatikkoa eteen!" Kaalilaatikko. Ruoka, joka yhäkin saa jalkani veteliksi. Fatima muisti heikkouteni, tunsi todellisen kryptoniittini.

Auto kääntäessämme sininen henkilöauto ohittaa meidät. Olen näkevinäni iloisesti vilkuttavalla kuljettajalla entisen lippukuntani huivin. Jyrki Boy, sinäkö siinä?

Pääsemme kotiin vasta huomattavan myöhään. Xoximilcoksi muutetun kasvihuoneen asukkaat ovat hengissä. Niitä on jopa syntynyt lisää! Iloissani kannan koko kasvihuoneen pihalle aurinkoon ja kaadan loput vedet pois.

Illalla lueskelen lehtiä ja siivoamme hieman takapihaa. Pensasaidassa köllöttää pieniä valkoisia trumpetinmallisia kukintoja. Leiripaikalla Mytti puhalsi aina iltasoiton. Mikäköhän pensaan nimi mahtaa olla?

Kesä on valtava huone

Kesä on yltänyt jo Virroille: Aurinko paistaa ja lämpöä piisaa. Olemme olleet koko päivän ulkona. Kaupungissa on helppo unohtaa että kesä on valtava huone.

On rauhoittavaa olla mökillä. Mukana on ruokaa ja hyviä kirjoja. Tyttö touhuaa Seinäjoen Mummun kukkapenkissä; iloissaan hihkuen esittelee sen sileitä kiviä.

Järven vesi on ylhäällä: Se on noussut aina santalaatikon laitaan asti. Kauniisti rajattu hiekkaranta, sanoisi myyntimies. Illalla kaksi joutsenta lentää kaulat pitkällä vastarannalle, taivaanvuohet määkivät. Naapurimökin emäntä askeltaa epävarmasti mäkeä ylioppilashattu päässään. On vappu.

MayDay

Eläköön Vappu ja silliaamiaiset.
Eläköön yön yli juhliminen,
heräämiset oudoilta lattioilta!

Eläköön nuoruus ja pussillinen kaljaa,
keski-iän kuohuviinit
ja soidinmenot nakkikioskilla!

Eläkööön aikaiset aamuherätykset
ja puuronaamiot, karkumatkat
kaukaisille mökeille!

Eläköön työväki, vapun unohdetut sankarit.
Eläköön pullo viinaa irtisanomisuhan alla,
ja eläköön pienikaliberiset pistoolit!