Kotiin palautettu Tyttö osoittaa jälleen, että on kiertolainen. Hän kapinoi kotona oloa vastaan. Äiti viettää lomaa. Hän käy kaupoissa, parturissa. Viettää aikaansa keskustassa. Isä niiskuttaa. Kotona. Ja hoitaa Tytärtä. Koti-isyyttä on jäljellä enää vajaa kuukausi. Mitenkähän paluu tulee menemään? Koetanko vaihtaa kolleegoiden ja asiakkaiden vaippoja?
Perjantai-iltana saan mahdollisuuden käydä haistelemassa vapauden paheellisia tuulia. Aloitan turmioni Kallion Ikuisen Vapun aukiolta sillä löydän sieltä vanhan työkaverini norkoilemasta pankkiautomaatin edessä. Siirryn hänen kanssa Kolmannelle Linjalle Sirdieen. On hyvä saada muistutus maailman muuttumattomuudesta. Sirdien jukeboksin uusin levy on Tuomari Nurmion Oi mutsi mutsi vuodelta 1979.
Pieni ravintola on kuuma kuin turkkilainen sauna. Hiki on painananut omistajan välimerelliset kiharat pitkin päätä. Minäkin hikoan. Hikeni on märempää kuin olut tuopissani. On poistuttava. Menemme Om'puun. Käsitykseni mukana ravintola oli ensin Omppu, sitten Ompu ja nyt Om'pu. Mieletöntä nimenkeksintää. Lapsuudenmiljöössäni oli kahvila Vieteri. Nimenmuutoksen jälkeen siitä tuli kahvila Jousi. Kahvi keittimessä pysyi samana.
Poikkeamme vielä Rytmissä ja Factoryssa ennen yöbussittelua kotiin.
Lauantaina Äiti lähtee ystävänsä polttareihin. Uudessa mekossa, hiukset juurilaitettuina ja yli puolenvälin raskaana hän on juuri avautuva unikon siemenkota. Tyttö nukkuu pitkät päiväunet, Isäkin. Tai Iä, kuten hän sanoo.
Iltapäivällä käymme tapaamassa Kunniakummisetää Linnanmäellä. Tyttö on tohkeissaan vaikka laitteisiin ei tällä kertaa mennäkään. Äiti tulee paikalle myöhemmin ja palaamme yhdessä kotiin. Äiti kertoo yrittäneensä aamulla väärän auton kyytiin. Sen kuljettaja oli ollutkin joku tuntematon nuori mies joka oli hämmentynyt saamastaan huomiosta. Hän oli kuitenkin ajanut aina uudestaan katsomaan heiluttelijaa. Lieneekö raukalla ollut kova muisteleminen päällä? Ei kai se vaan täällä ollut, kun...
Sunnuntaina käymme taas Talon etsintään. Vierailemme yhdessä. Se sijaitsee Nurmijärven Klaukkalassa. Myyjän mukaan sen on rakentanut itse muurari puhdetöinään. Talo on ihan kiva. Jos olisi sellaiset 250 000 euroa sukanvarressa niin sen voisi ostaa. Ja sitten vielä se satakunta tuhatta millä sitä korjailtaisiin. Alkuun. Illemmalla käymme katsomassa neljää kohdetta. Ulkoa. Näin koska aikataulumme eivät käy yksiin välittäjien kanssa. Mikään talosta ei tee meihin vaikutusta. Itse asiassa emme edes kunnolla näe kuin yhden.
Illalla ajamme vielä Vantaan Jokiniemeen katsomaan erästä navettaa. Siitäkään ei ole kodiksemme. Navetan takaa löydämme Metsäntutkimuslaitoksen rakennuksia. Ne ovat todella hienoja: Oikeita jugendlinnoja. Sellaisen kuin saisi. Silloin remonttirahassakin pitäisi kyllä olla vähintään yksi nolla enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti