Hiisi vieköön

Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi kirjoittelin! Ja niin paljon on ehtinyt tapahtua, että en oikein edes tiedä mistä aloittaisin.

Lähdimme Tyttären kanssa kotoa jo lauantaina. Ostimme Helsingistä mukaan puutiaispihdit sillä ajattelin saarilla niitä lymyävän. Laivamatka Tallinnaan meni mukavasti, mitä nyt satamassa jonottaminen oli kuumaa ja hidasta. Laivassa menimme heti leikkipaikalle. Se oli suuri virhe! Ei niinkään itse leikkipaikka, vaan sieltä poislähteminen. Se aiheutti huudon. Onneksi Äiti oli meitä vastassa satamassa. Äiti vaikutti nuhaiselta; oli saanut Tytärtä edellisviikolla piinanneen flunssan. Tyttö taasen tuntui olevan jo paremmassa kunnossa.

Ensimmäisen yön vietimme Tallinnassa Pühavaimun vierastalossa. Se oli miellyttävä paikka. Ja voitko uskoa, aivan raatihuoneentorin, Raekojaplatsin vieressä! Illalla kävelimme hieman vanhassa kaupungissa ja kävimme eräässä kaupungin muurissa sijainneessa ravintolassa syömässä. Aamulla Tyttö heräsi jo kello kuusi ja muutaman tunnin päästä olimme lähtövalmiina. Söimme aamiaisen Reval Cafessa ja ajoimme Haapsaluun. Kukaan meistä ei ollut aiemmin käynyt siellä mutta pidimme kaupungista paljon. Kävelimme hieman vanhassa kaupungissa ja kävimme pitsalla.

Haapsalusta siirryimme tuotapikaa Hiidenmaan lautan satamaan. Matka ei ollut kovinkaan pitkä, kymmenisen kilometriä. Tien sivussa näimme useita raunioita. Kartanonnäköisiä sortumia ja bunkkereita. Todellakin. En edes ollut muistanut että liikuimme erään entisen maailman skitsofeenisimman valtion länsilaidalla. Täällä odotettiin imperialistista hyökkääjäsikaa kuusikymmentä vuotta. Ja nyt ne paskaiset ovat tulleetkin takakautta!


Lautta Hiidenmaalle kesti parisen tuntia. Lautalla oli lasten leikkipaikka. Tyttö leikki. Ja itki. Ja leikki ja itki. Lautta oli käsittääkseni entinen Ruotsin ja Tanskan välinen lautta. Lieneekö jokin niistä, millä Urpo-eno aikanaan aina matkusti Helsingborgista yli? Muistaakseni hänen suosikkilaivansa nimi oli Jeppe. Saatan kyllä muistaa väärinkin. Sen sijaan hänen asuntonsa viereiset koirakaranteenit muistan hyvin. Ja haukunnan.

Ensimmäinen iltamme Hiidenmaalla sujui siivillä. Majoituimme Keldrimäen Külälistemajaan Kässarin saareen. Aino ja Oskar Kallasin kesämökki oli vain kahdensadan metrin päässä. Sadan metrin päässä oli kyltin mukaan ravintola Pullu. Esitteessä keikisteli vähäpukeinen nuori nainen. Mietiskelin hetken aikaa viron kielen ääntämistä. Oliko se niin, että u ääntyy kuin suomen y-kirjain? En muistanut. Vaimo suuttui. Myöhemmin kävimme Kärdlassa. Oppaan mukaan nimi avautuu helposti suolalaaksoksi ruotsin kielellä. Makustelimme sanaa mutta emme saaneet siitä suolaa. Äidin flunssa saavutti jonkinlaisen antikliimaksin; itsekin aloin aivastella. Illalla sain turhaan ehdotella puutiaistarkastusta uuden pihdit käsissäni. Turha toivo.


Keldrimäen aamiaispöytä yllätti meidät aamulla. Sen sato oli kuin itsensä Enid Blytonin kirjoista: Tummaa leipää, paahtoleipää, leikkeleitä (kinkkua, sipuliteemakkaraa), juustoa, tomaattia, kurkkua, puuroa, mysliä, muroja, jugurttia, mehuja, kahvia ja teetä. Ahmimme. Ulkona satoi. Sateesta huolimatta sullouduimme autoon. Äiti niiskutti, omat aivasteluni ylittivät jo kaikki raja-arvot: Olin kipeä.

Ajoimme Emmasteen, pieneen kylään, ja Sõrun lauttasatamaan katsomaan miten Saarenmaan lauttoja kulkee. Niitä meni neljä päivässä ja mikäli ymmärsin yhtään parrakasta luotsia niin lippuja voi ostaa vain ja ainoastaan laivasta. Sõrustä ajoimme Hiidenmaan halki Kõpun majakkaa katsomaan. Se on eräs maailman vanhimmista majakoista, vanhin yhä toimiva. Se oli hieno. Söimme grillimakkaran kahvilassa. Ulkona satoi. Palatessa auton ikkunat höyrystyivät ja ajoimme risteyksemme yli. Onneksi mittakaavat Hiidenmaalla eivät ole kovin pitkiä. Lisälenkkimme käsitti vain parisenkymmentä kilometriä. Oloni huononi.


Ajelimme kohti Kärdlaa saaren pohjoislaitaa. Satoi kaatamalla. Väliin näkyvyys laski vain kymmeniin metreihin. Radiossamme soi Johnny Cash; American Recording nelonen. Bridge over Troubled Water ja muut. Jossain saaren keskivaiheilla yhytimme suomalaisen eläkeläisporukan polkupyörillä. Eipä käynyt katteeksi.


Ennen Kärdlaa käännyimme katsomaan Tahknan majakan ja Estonia-muistomerkin. Sade lakkasi. Saavutimme merenrannan. Astuimme ulos autosta. Sade jatkui. Sen voima lisääntyi, se piiskasi meitä raivopäisenä. Kävelimme silti majakalle. Se oli kiinni. Oli maanantai. Paluumatkalla ajoimme Hiiumaa Militaarimuseumiin. Kiinni. Miihklin talomuseoon. Kiinni. Kärdlan Turismiputiikkiin. Auki. Siellä myytiin värikyniä ja käytettyjä 0mpelukoneita. Kävimme apteekissa: Buranaa, Coldrexia, sumutteita jne.

Kärdlan laidalta löysimme vanhan tuttumme: Selver-marketin. Mutta kukaan ei ollut nyt maksamassa ostoksiamme. Ostimme siis järkevästi. Flunssaan Riga Balzamia ja mausteisia lihapiirakoita. Jos tauti ei niillä talttuisi niin ainakaan se ei harmittaisi niin paljoa. Marketista lähdettyämme sarvensa pudottanut hirvi ylitti tien. Se oli majesteellinen näky sadankin metrin päästä. Onneksemme se ei kohdannut meitä sateessa: En olisi millään saanut jarrutettua.

Illalla kävimme vielä Suuremõisan kartanossa. Kiinni. Viimein menimme naapurin Veitsi Talliin syömään. Se oli auki mutta parempi olisi jos ei olisi ollut. Yöksi balsamoin itseni. Se helpottaa. Vierasmajan henkilökunta on antanut meille myös vedenkeittimen lainaan. Teemme teetä.

Seuraavana päivänä, tänään siis, onko nyt sitten tiistai vai mikä, siirrymme Saarenmaalle. Lautta on pieni. Tyttö touhuaa koko matkan: Konttaa lattialla ja availee muiden matkustajien tarralenkkarien tarroja. Olemme liian väsyneitä ja raihnaisia puuttuaksemme. Lautalta päästyämme ajamme suoraan Kuressaareen. Voimat eivät riitä muuhun. Jäämme toiseksi löytämäämme hotelliin, Staadioniin. Se on siisti. Se merkitsee meille.

Iltapäivällä oloni huononee. Niskakin kipeytyy. Kävelemme kaupunkiin. On saatava lääkettä. Vaekoja Pubista ei kuitenkaan saa balsamia. On tilattava Jägermaisteria. Sitä on tosin nautittava tuplasti koska siinä on vähemmän yrttejä. Vähitellen oloni helpottuu.

Illalla huomaamme, että huoneemme kattovalo on kuin valvontakamera. Teemme pienen elokuvan.