tiistai 9. helmikuuta 2010

Jatko-osa

Melkein päivälleen kaksi vuotta Koti-isän syntymän jälkeen on jatko-osan aika. Muidenkin jatko-osien tapaan syyt tässäkin ovat tuotannollistaloudelliset. Ohjaaja pysyy samana eikä juonessakaan juuri muutoksia ole.

Päivät ennen kotiinjäämistä palavat kirkkaasti. Töissä on kiire sillä kaikki on saatava valmiiksi, kotona on kiire koska töissä on kiire. Tämä on itseään ravitseva ympyrä joka laukeaa vasta Isän jäätyä kotiin.

Ensimmäisenä aamuna Lapset nukkuvat pitkään, jopa puoli yhdeksään asti. Se on hyvä, sillä yöllä he ovatkin nukkuneet hieman vähemmän. Poika varsinkin. Koska kotiinjäävä vanhempi on siirretty Pojan viereen nukkumaan ovat Isänkin unet jääneet vähintäänkin puolittaisiksi. Pojalla on huonojen unenlahjojen lisäksi vähintäänkin mielenkiintoinen tapa nipistellä käsivarresta vieressään nukkujaa tahi nukuttajaansa. Viimeisinä hetkinään ennen heräämistään Isä taistelee vastakalastetusta lohesta pienen mustan karhun kanssa. Karhu taistelee omituisesti, kuin sen kynnenraapaisut kirvelevät unessa. Isä herää Tytön herätessä aamiaiselle, Pieni Karhu ruskeassa yöasussa voittaa lohen herruuden ja jää siksi vielä tuhisemaan.

Muiden jatko-osien tapaan tämäkin alkaa suoraan toiminnalla. Emme jää saappaastamme roikkumaan kallionkielekkeeseen mutta muutoin päivä osoittautuu vilkkaaksi. Siihen mahtuu erilaisia vaippoja, vessan pienennysrenkaita, tuleen syttyviä pölynimureita ja syötyjä sormivärejä. Ennen päiväunia, siis. Ennen päiväunia ehdimme myös seurata naapuruston elämää. Eläkeläismies auraa ensin lumet ajotieltään vastapäisen naapurin kuusiaitaan, kävelyttää sitten koiransa ja lähtee tumma salkku kainalossaan eläkeläistyöhönsä kuin Jyrki Kataisen salainen haaveuni. Luhtitalon pienlapsiperhe käy yhteiskävelyllä. Aikuisilla on yhteensopivat toppapuvut ja vaunuissakin näkyy samaa peitettä. Me katsomme maailmaa vanhojen, valuneiden ikkunalasien takaa. Niiden hämärästä heijastuksesta havaitsen muuttuneeni harmaasta pienbyrokraatista sotkutukkaiseksi kotihengettäreksi. Vain neljässä tunnissa.

Iltapäivällä lapset maalaavat vesiväreillä ja Isä koettaa valmistaa perunamuusia ja lihapyöryköitä. Niistä tulee melko surrealistisia mutta tarkoituksensa ne täyttävät. Ajatuksena seesaminsiemenissä kieritellyt pyörykät kyllä kuulostavat herkullisilta, se on pakko myöntää.

Kotiinpalaava Äiti löytää kotinsa kuhisevana kuin muurahaispesän. Hänen päivänsä kuulostaa olleen melko miellyttävä. Syömme.

Ei kommentteja: