sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Sunnuntai-aamuna

Sunnuntai-aamuna
matalapainetta.

Savu köyristää selkänsä,
hiipii katonlaivetta alas tien laitaan
missä valkovuokot, sinivuokot 
ja leskenlehdet jo.

Seinustalla ikivanha kiveys
ja iiriksen juuret
kuin pintaan kaivautuvat hapertuneet sormet
kun kirkonmäeltä soi kellot
ja akka sättii ukkoa
joka vasta aamulla
tuli vesiklosetista
ulos.

2 kommenttia:

irina kirjoitti...

onnea perheelle hienon talon löytymisestä!

olen lukenut kaikki kirjoituksesi, mielenkiintoista seurata, tosin joskus tulee sellainen spy-fiilis. blogit kai kuitenkin on lukemista varten ja tekstejäsi on mukava lukea.

talo tosiaan on hieno ja mielenkiinnolla seuraan remontin vaiheita. itse olen nykyisin innostuneempi myös remonttia tekemään kuin uutta rakentamaan. no, kyllähän hirsitalo on uutenakin tyhjää parempi huomattavasti, tosin meillä on se pakollinen koneellinen ilmanvaihto, josta en oikein perusta...

olenkohan onnitellut uuden perheenjäsenenkään tulosta, en muista, vaan onnea perheelle paljon!

olen tulostanut joitain juttuja entiselle kolleegallemme, joka ei konetta voi käyttää. Asuu nykyään mikkelissä ja lukee mielellään myös näitä.

ei muuta kuin innokasta kesän elämistä uudessa talossa, jaksakaa nauttia :))

Kalle Niinikangas kirjoitti...

Moro Irina,

Tekstit on lukemista varten, kaikesta ei kuitenkaan kirjoiteta.

Täyttä elämää täällä elellään, nyt on tosin ollut hirvittävän vähän aikaa edes tekstiä kirjoittaa. Toivottavasti asia korjaantuu pian.

Hirsitalo, varsinkin vanha, taitaa olla elämäntapakysymys. Eivät kaikki halua palata 1800 -luvulle ja vielä maksaa siitä...

Kerrohan terveisiä tutuille ja kiitos onnitteluista. Muistaakseni pojan syntymästä onnittelitkin.