Juhannus tulee ja menee. Se katoaa horisontin taa kuin suolikaasu Saharaan joka katoaa siellä yhtä hitaasti hajoten kuin missä tahansa muuallakin.
Vietämme Jussia Äidinpuolen kollektiivitilalla; yhteismökillä. Isän perheen mökille olisi tällä kokoonpanolla ja nykyaikaisilla keleillä aivan turha lähteä. Ja vähältä pitää ettei sivistyneimpiin oloihinkaan päästä. Lähtöpäivän iltapäivänä kaikki on mullin mallin ja ainakin vinksin vonksin. Silti matkaan päästään. Soundtrackina perhefarmarissa soi Herra Ylpön ja Ihmisten männävuotinen levy. Hyvältä kuulostaa, vieläkin. "Haluatko takaisin entiseen elämääsi, haluatko takaisin surulliseen menneeseen" laulaa Hra Y. On pakko vastata kaiuttimelle, että no en. Paitsi joskus. Toisinaaan. Usein. Mutta ei siitä sen enempää.
Tampereelle päästyämme olemme kuunnelleet koko levyn kolme kertaa. Samalla Ylppökin alkaa yllättäen kuulostaa jo Marco Hietalan versiolta Dingon Nahkatakkisesta tytöltä. On pysähdyttävä, nyt ei parane jatkaa yhtään pidemmälle. Onneksi on Tampereen mummula. Sinne. Siellä ei sankarihevi laukkaa. Vai laukkaako? Papan stereoista löytyy Isän sinne vuonna 1992 unohtama Black Sabbathin sukkhousukasetti Tyr. Kammottavaa. Muutettuaan lapsuudenkodistaan Isä oli ehtinyt onnellisesti unohtaa Black Sabbathin jatkaneen sitten Ozzy Osbournen erottamisen. Mitähän tämä lapsuuteen sukeltaminen vielä palauttaakaan mieleen? Ei mitään sillä Tampereen Mummu ja Pappahan muuttivat välittömästi pienempään asuntoon lastensa lähdettyä ulkomaille opiskelemaan syksyllä 1993. Mr Lordikaan ei edes haaveillut silloin vielä Autiotalon kääntämisestä vatsaa kääntäväksi versioksi.
Päivätkin ovat sekaisin kuin Ellun kanat joiden sekaisuudesta allekirjoittaneella ei ole mitään tietoa. Keskiviikon, torstain tai juhannusta edeltävän perjantain vietämme Tampereella ostosmanian viemänä. Minä en osta mitään jos ei sellaiseksi lasketa jäähilemehujuomaa jollaisen Tytölle hankin. Sekin on virhe. Pelkkää väriainetta, lisäaineita ja sokeria sisältävä energiapommi kuljettaa Tytön riehumisen troposfääriin ja pudottaa alas ilman laskuvarjoa.
Mökin yllä riippuu tummia pilviä mutta se ei haittaa. Väki hajaantuu pieniin mökkeihin lumperoisten ympäri kuin Jokisen eväät joiden ei tiedetä ikinä levinneen. Seuraa sadepäiviä ja aurinkoisia hetkiä iltanuotiolla. Seuraa juhannusateria ja rautaveneilyä. Saunomista. Verilöylyjä hyttysten kanssa. Lasten itkua ja aikuisten hampaiden kiristelyä.
Kelit paranevat kuin taikaiskusta heti juhannuksen mentyä. Me palaamme ensin Tampereelle ja sitten kotiin. Siellä pari päivää poissa ollut Rönttölän herrasväki levittäytyy maalle, merelle ja ilmaan. Pihamme on suloinen romuvarikko. Siellä on raskaita sementtilohkareen kappaleita, lasten puhallettavia uima-altaita, liuskekiviröykkiöitä, lateksilastuja ja vaihteleva määrä ikivanhoja polkupyöriä. Silti vain yksi naapuritaloistamme on tällä hetkellä myynnissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti