Ilmastonmuutos. Nyt

Poika itkee iltaisin. Tai ei hän oikeastaan itke, ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän huutaa, kiljuu, kirkuu tai ulvoo. Toisinaan hän tekee kaikkea tuota yhtäaikaa. Ja useimmiten tämä toisinaan kestää noin neljä tuntia.

Vietän viikon entisenä koti-isänä "lomalla", yksin kotona. Loma on suhteellinen käsite. Niin myös nyt. Viikko on täynnä ohjelmaa. Niihin kuuluu klubi-illan järjestämistä ja viettoa, yhdistyksen hallituksen kokous, kuntosalilla käyntiä sekä esiintyminen Turussa. Perjantaina noudan perheen Tampereen rautatieasemalta. Äiti ja lapset löytyvät lastenvaunusta. Sen seinään on maalattu tsekkiläinen piirroshahmo Myyrä torttu päässään. Se olen minä.

Viikonloppuna aktivoidumme taas asunnon etsintään. Ajelemme sunnuntai-iltapäivänä netistä tulostamiemme ohjeiden perusteella ympäri Helsinkiä ja Vantaata. Havaitsemme jälleen perustavaa laatua olevan vian Eniron reittihaussa: Kone hakee optimaalisen reitin satunnaisten karttapisteiden kautta. Tämän seurauksena teemme muutaman ohjeen mukaisen U-käännöksen satunnaisilta vaikuttavilta tieosuuksilla kunnes alamme lukea ohjetta aina kolme riviä eteenpäin. Tämä ei kuitenkaan pelasta meitä inhimillisen virheen mahdollisuudelta. Emme pääse haluamaamme kohteeseen koska koneelle annetut osoitetiedot ovat virheellisiä.

Päädymme silti asuntoesittelyyn. Talo on rakennettu vuonna 1979. Sen rakentaja on ollut talonrakentajana jotakuinkin yhtä pätevä kuin minä: Listat vinksottavat ja niiden pistorasioiden suojalevyt, joihin on sellainen asennettu, ovat jokainen eri suuntaan vinossa. Osassa niitä ei ole ollenkaan ja harmaalla ilmastointeipillä teipattuja johdonpäitä sojottaa seinästä. Seinät on tapetoitu groovisti 1970-kuosiin kivan vihertävillä, hivenen muovimaisilla tapeteilla. Keittiö on omituinen, se on kuin eri talosta. Se on kuin pienestä trendikkääksi saneeratusta kalliolaisesta kerrostaloasunnosta. Hämmentävää. Välittäjä on ylimielisen oloinen vanhempi herrasmies. Äiti muistaa olleensa kerran aikaisemmin saman yhtiön esittelyssä. Silloin esittelyä hoiti ylimielisen oloinen vanhempi rouvashenkilö. Lasken mielessäni yksi plus yksi, ruuvaan mutterin pulttiin, käännän valokytkimestä ja oivallan: Perheyritys. Tällä kertaa herra on yksin. Hän kertoo meille, että talo on ollut myynnissä jo kauan. Ennen häntä se on ollut ison pankin kiinteistönvälitysyhtiön kaupattavana. Tämä yhtiö oli kehottanut myyjää saneeraamaan keittiön asiakkaiden innostamiseksi. Ja niin myyjä oli kaatanut seinän tehdäkseen tupakeittiön, peittänyt lautalattian muovisen näköisellä keraamikkalaattaa jäljittelevällä laminaattilaatalla, asentanut uudet kaapinovet ja hellan sekä istuttanut vanhan, vuosien kellastaman astianpesukoneen komeuteen. 1970 -luvun estetiikkaan kuuluva hämärä ja pieni keittiö on tuhottu. Emme innostu.

Maanantaina käymme ostoksilla isossa maailmassa Sataa. Ja rankasti sataakin. Menemme Jumboon sillä se on katettu. Kävelemme sisäkäytävää molemmat omine lapsinemme ja ihastelemme tuotteita. Minä, nälkäisenä ja väsyneenä, erilaisia ruokia ja pehmeännäköisiä huonekaluja. Äiti sisustustarvikkeita. Tyttö, synnynnäisenä esteetikkona, kaikkea kiiltävää ja Poika kaikkea missä on valo. Joululapsia, siis? Aika näyttää. Käymme lelukaupassa ihailemassa pattereilla haukkuvia, naukuvia ja toitottavia pehmoeläimiä. Kirjakaupassa mietittämässä minkä kirjan ostaisimme viimeisillä rahoillamme, (Michael Connellyn uusimman) ja Stockammin herkun aulassa ihmettelemässä kaikkea suklaata. Tekisi mieli rynnätä suklaakekoon ja mässätä. Syödä niitä käärepapereineen, kaikkineen. Mutta hillitsemme itsemme. Menemme sisälle liikkeeseen ja ostamme. Artisokkakeittoa.

Paluumatkalla kotiin pysähdymme vielä Tammiston Etujättiin. Ostoskärryt ovat pakkautuneet yhteen kasaan sen oven eteen kuin suojaa toisistaan hakien. Ihmiset höyryävät. Ostelemme leipää, hedelmiä, lastenruokaa ja säilykkeitä. Kassalla yltämme kuuluu posaus ja alas sataa harmaita sulkia. Lienemme kohdanneet vanhan klassikon pulu ilmastointilaitteessa.

Etujätin parkkipaikka on asfalttipohjainen lampi. Sade piiskaa sen hyistä pintaa. Kotimatkalla näkyvyys putoaa kymmeniin metreihin. Oksia on pudonnut tielle ja tuuli kuljettaa romua mukanaan. Tämä on Ilmastonmuutos. Ja se tapahtuu Nyt