torstai 11. joulukuuta 2008

Lumiukon karvat

Eräänä päivänä sataa taas lunta. Sitä alkaa ripsuttelemaan heti aamusta ja sade jatkuu iltaan asti. Ei sitä kovin paljoa tule, ihan niinkuin lumeeksi vain. Silti sekin tekee hyvää. 

Työpäivät venyvät ikuisuuden mittaisiksi. Terveellinen dieetti on unohtunut. Isän ravinto koostuu lähes yksinomaan eri teurasjätteistä prässätyistä mikropitsoista. Tyttö ei tahdo nukahtaa iltaisin. Hänen nukuttamisensa on nyt Isän velvollisuus. Yleensä Tyttö viedään nukkumaan hieman yhdeksän jälkeen mutta hän nukahtaa vasta tunnin kuluttua. Isälle tämä on hankalaa. Bloginpidolle tuhoisaa. Tunnin nukutuksen jälkeen Isä hoippuu olohuoneeseen unesta sekaisena mutta elpyy puoleenyöhön mennessä taas ylivirkeäksi.

Keskiviikkona Äiti vie Tytön ja Pojan ulos. Isä on töissä. Poika nukkuu vaunuissa ilman kantokoppaa sillä se on autossa ja auto Isän työpaikan edessä. Äiti ja Tyttö rakentavat tukevan, lyhytkasvuisen lumiukon. Tytön mukaan sen nimi on Mummu

Taloyhtiön pari viikkoa aiemmin kaivamat salaojakannet ovat yhä avoinna. Niiden päällä on lumenpeittämiä lankkuja. On ihme, että kukaan ei ole pudonnut sellaiseen, ajattelen. Taloyhtiön kerhotilan oven yläpuolisen lampun kupu on tippunut alas. Oveen on liimattu keltainen post it -lappu: Viherkokous siirretty. Olen flunsassa / kuumeessa. Jaakko.

Lumen sulaessa taloyhtiön huoltomies puhdistaa käytävät polttomoottorilingolla. Hiekkainen nuoska lentää harvojen lingon tieltä syksyllä kaatamatta jääneiden syreenien päälle.

Ilman yhä lämmetessä lumiukko kallistuu taaksepäin ja sen raajat aukeavat. Hiekka paljastuu lumipinnan alta kuin tuhruisen härski karvoitus. Pojat ajavat mopoillaan Mikkolantietä yöhön. Meillä valvotaan.

Ei kommentteja: