Uudenvuoden taikoja

Elämä Joulun jälkeen on kankeaa. Iso maha hankaloittaa kulkua ja ovet pitää avata sivuttain. Autossa haisee kerosiini ilmajokisen vetokoukkuasentajan jäljiltä. Kotona on hiljaista. Äiti, Tyttö ja Poika ovat yhä Seinäjoella.

Sotalesken osa on kova. Elän yksin hiljaisessa, pimennetyssä asunnossa. Tämä siksi, että asuntomme kosteidentilojen (keittiön ja kylpyhuoneen) loisteputket ovat salaperäisesti loman aikana palaneet. Lisäksi Salaperäinen Napsu on palannut. Se kiertelee minua, napsahtelee milloin missäkin. En tiedä mikä se on. Ehkäpä haljennut ja lattian alle vuotava lattialämmitys, ajattelen.

Piha on täynnä kummallisia kuoppia. Makuuhuoneemme ikkunan alla on sekä omituinen kuoppa että eriskummallinen röykkiö. Kellään ei ole kiirettä siivota niitä pois sillä me emme ole osakkeenomistajia. Ja jos olemmekin, emme omista heidän yhtiönsä osakkeita vaan kaikkia outoja hippiosakkeita kuten purjelaiva Estellen ja Uusituuli ry:n kannatusosakkeita. Niiden paras puoli on se, että niiden hinnat eivät voi ikinä laskea koska ne alkujaankin ovat olleet lähinnä nimellisiä.

On vaikeaa nukkua kun saa kerrankin nukkua yksin ja niin poikittain kuin vain haluaa. Käperryn sikiöasentoon sängyn kulmaan ja pingotan Äidin yöpuvun tyynyliinaksi. On pimeää. Tuuli ulvoo ja Napsu napsahtelee ympäri olohuonetta ja tupakeittiötä. Mahtaakohan se sittenkin liittyä talon halki kulkevaan maankuoren repeytymään, siirtolinjaan, ajattelen. Olen Kalle irtautumassa päätalosta, paritaloksi haikaileva rivitalonpätkä.

En saa mitään tehtyä töissä. En saa mitään tehtyä kotona. En saa mitään tehtyä näiden kahden välillä.

Illalla avaan television ja viimeisen konvehtirasian. Tuijotan dokumentteja. Tuijotan sarjoja. Tuijotan mainoksia. Tuijotan, tuijotan. Äkkiä huomaan konvehtirasian ensimmäisen kerroksen tyhjäksi. Oksettaa. Ikeniä särkee. Silmiä särkee. Pesen hampaat jollakin kaapista löytämälläni ekologisella mönjällä. Se maistuu homeelle ja siitä jää ikäviä rakeita hampaisiin. Ikenistä vuotaa verta. Jälkipesen hampaat uudelleen Tytön muumitahnalla. Sitten käperryn vuoteenkulmaan ja pidättelen oksennusta. Aamuun asti.