Olemme imeytyneet Kaupungin pinnan alle; uponneet sen psykedeeliseen kuorrutukseen. Lapsi ohjaa toimiamme. Lapsen rytmi on muuttumaton, se ei ole maisema. Vajoamme hikiseen uneen jo kymmenen aikaan illalla, Kaupungin vasta havahtuessa, nousemme aamulla ennen kahdeksaa.
Viisi vuorokautta on kulunut Kaupungissa. Olemme kulkeneet jalkamme kipeiksi, tutkineet Kaupungin katuja ja kortteleita. Olemme haistelleet sen tuoksuja, lumoutuneet seinien yksityiskohdista, porttikongien pienoisista detaljeista. Olemme Gaudin hullussa unessa. Sienikattoiset talot ovat oikeita. Kaupunki on valtava psykedeeli. On avattava sen syleily hetkeksi, pois on jo pakko!
Suuntamme on nyt Tarragona, tunnin verran junalla. Hankimme tarpeet, bogatges y beguidas, liput asemalta. Asemalla eteemme nousee kielimuuri: Kataloniassa puhutaan katalaania, me, turistat, puhumme espanjaa eli kastiliaa. Useimmiten voi hablata kumpaa vaan, englantiakin! Mutta se ei kauan haittaa, saamme pian liput. Aamu on kaunis ja kupeissamme kuumaa kahvia, lautasilla annokset katalonialaista paahtovanukasta.
Junamatka Tarragonaan vie parisen tuntia ajastamme. Lapsi hurmaa muut vaunussaolijat. Tarragonassa pakkaamme vastustelevan Lapsen takaisin vaunuihin ja nousemme kohti roomalaisten amfiteatteria. Mahdollista olisi katsoa jopa Pontius Pilatuksen synnyinkoti. Me menemme mieluummin rannalle, kuin pesua kaivaten.
Platja Llarga on kolmen kilometrin hiekkainen ranta. Lapsi sukeltaa naamalleen hiekkaan ja hihkuu. Viimeinkin hiekkalaatikossa! Ja millaisessa! Vesi ei ole kovin kalsaa, uimaan emme silti ala. Makailemme hiekalla ja kylvemme auringossa.
Illalla Lapsi nukahtaa vaunuihin, me aikuiset nautimme pitsat Tarragonassa. Tapaamme vahingossa muita kotimaasta. He ovat myyntihommissa Fuerteventurassa, meillekin tarjoaisivat. Emme osta. Artikkelikin on tuntematon. Kuinkahan Leijonat Halifaxissa? Emme ole kuulleet, duunareillakaan ei tietoa.
Lapsi havahtuu taas junassa, riekkuu ja riehuu. Tuhrii ikkunat ja sotkee lattian. Perdon sanovat katseemme Barcelonan Paseo de Gracian asemalla noustessamme vaunusta. Ilta on kuulas ja kadut kansoitettuja. Olemme taas Kaupungissa, vain hivenen vanhempina ja hiukkasen ruskeampina kuin aamulla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti