Puuro maistuu Tytölle mutta Isälle on luvassa vain kahvia. Kyseessä ei ole dieetin paluu vaan se, että olemme päättäneet lähteä kaupunkiin brunssille. Sinne pääsemmekin. Kello 12:30, melkein neljä tuntia Tytön aamiaisen jälkeen. Siinä vaiheessa olen jo niin nälkäinen, että en osaa muuta kuin aukoa päätäni mutta en ruokaa lapioidakseni. Kalliolainen ravintola Luft on täynnä. Onnistumme saaman pöydän mutta kiireestä johtuen henkilökunta ei ehdi siivoamaan sitä aivan heti. Mutta eihän se meitä haittaa. Me asumme biojäteastiassa.
Aterian jälkeen vaapumme keskustaan ihmettelemään ihmisiä. Käymme Pitkänsillan eteläpuolella niin harvoin, että sen tehdessä tuntee totisesti käyvänsä toisessa kaupungissa. Ja tänään tämä kaupunki on kuin muurahaispesä ennen pakkasten tuloa, tulvillaan sinne tänne säntäileviä korrenkantajia. Kolmen Sepän patsaalla on vaalimökkejä. Tyttö innostuu pallosta ja joku sekopäinen SDP:n ehdokas meistä. Hänestä päästäksemme otamme Vihreiden vaalipallon sillä Vihreät ärsyttävät meitä kaikkein vähiten vaikka epäilenkin pallon sisältävän biokaasua. Sellaista palloa lienee viisaampaa säilyttää kokonaan ulkotiloissa, tuumaan.
Illalla ehdin silmäillä hieman Helsingin Sanomia. Paljon palstatilaa on luovutettu analyysille maailman navoista. Kylmän sodan jälkeen maailmasta suli toinen napa eikä se toinenkaan oikein hyvin voi enää. Se on täynnä kaikenlaista kapitalistista jätettä kuten nöyhtää.
Sunnuntaina on ikävä ilma. On kovin harmaata, sataa ja tuulee. Lähdemme silti liikkeelle heti yhdeksän jälkeen. Olemme matkalla kirjamessuille. Pistäydyn ensimmäiseksi kuitenkin äänestämässä sillä äänestäminen on kansallisvelvollisuus. Vai onko? Äiti jää lapsien kanssa autoon. Hän ei halua äänestää koska ei tiedä ketä äänestäisi. Yritän haastaa äänestämään ketä tahansa, edes puoluetta. Mutta turhaan. Vesi putoaa auton vahattuun ikkunaan ja valuu alas kuin hanhen selästä. Käyn homeenhajuisessa koulussa sutimassa numeron taitettuun pahviin ja matka voi jatkua.
Kirjamessut kahden pienen lapsen ja yliväsyneen Äidin kanssa ovat kuin teekutsut Matti Vanhasen mummolassa kolmekymmentä vuotta Vanhasen isovanhempien kuoleman jälkeen. En osta mitään. En edes tutki juuri mitään. Minä. Bibliofiili. Itken sisäänpäin kunnes saavutamme Ruoka & hyvinvointimessujen viininmaistelualueen. Portsari tulee huutamaan meille kymmenen metrin päähän että "tänne on sitten lapsilta pääsy kielletty!" Emmekä edes olleet sinne menossa. Tana. Muistelen vanhoja porttareitani. Vieläkö niitä on jäljellä? Onneksemme Tyttären Kunniakummisetä on osan aikaa mukanamme. Hän kantelee väsymättömästi Poikaa ja ostelee Tytölle maissilastuja.
Kotiin palatessa stereomme virittyvät yhteiseen säveleen. Poika kiljuu ja Tyttö huutaa. Tästä on kuulkaa itku kaukana, ajattelen. Sisällä talossa vaipoitamme koko porukan ja Äiti putsaa Pojan navan. Tynkä irtoaa viimein! Tyttö pyyhkii iloissaan intiimipyyhkeellä kasvojaan.
Illalla seuraamme äänestyksen tuloksia. Minä netistä kunnallisvaalia. Äiti sohvalta BB:n häätöäänestystä ja Idolsin pudotusäänestystä. Kaisa-Reeta ja Jannike joutuvat ulos formaateistaan. Neljästä ystävästäni kukaan ei pääse satunnaisäänestänikään huolimatta Helsingin kaupunginvaltuustoon. Tamperelainen ystäväni pääsee varavaltuutetuksi. Onnittelut hänelle. Äidille tulee sohvalla huono mieli kun kerron ystäväni saaneen alle sata ääntä. "Siis tosi kamalaa. Olis mun kyllä pitänyt äänestää." Niinpä. Nukkujien puolueeseen voi liittyä vaikka ei nukkuisi edes öisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti