sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Rokko ja hänen veljensä

Lauantai. On talkoopäivä. Ja sataa. Perisuomalainen yhdistelmä siis. Nukun makeasti koko yön ilman yhtäkään supistusta. Herään aamulla Tytön alkaessa laulaa mutta muistan nopeasti jotain: Seinäjoen Mummu ja Tampereen Serkku ovat yhä täällä. Tyttären voi siis huoletta työntää ovesta kohti olohuonetta. Herään uudestaan vasta 9:30. En edes muista koska olisin viimeksi saanut nukkua näin myöhään. Siitä täytyy olla vuosia, kuukausia tai ainakin viikko.

Taloyhtiön väki on jo työn touhussa kun astun ovesta. Hetken luulen joutuneeni Disneyn Lumikkiin. Paitsi että työntouhussa ahkeroivia kääpiöitä on enemmän kuin seitsemän. Tuulipukuinen rouva levittää kivituhkaa pihakäytävällemme, toinen haravoi roskia postilaatikoilta. Haen varastosta puutarhasakset ja alan silppuamaan pensasaitaamme. Uudestaan. Näin valoisassa se on helpompaa mutta homma ei silti oikein etene. Pensas on nimittäin leikattu samankorkuiseksi ilmeisesti jo useita vuosia ja rungot lehvästön sisällä ovat paksuja kuin sormet. Taloyhtiön miehet käyvät aina välillä kommentoimassa työn edistymistä. He antavat myös neuvojaan aidan pituuden suhteen. "No itse sä päätät, mutta aina ennen toi on ollu ton mittanen" tai "joo, leikkaa vaikka näin. Tai, sähän itse päätät." Päätän mennä leikkaamaan takapihan pensasta. Tuntuu typerältä yrittää nirhata paksuja rankoja väljillä puutarhasaksilla. Päätän ostaa sähkösahan. Hyppään autoon ja ajan Arabiakeskuksen Hong Kong Expressiin. He ovat myyneet mallistonsa loppuun. Ajan Hobby Halliin ja kuulen heidänkin myyneen sahansa jo keväällä. Päätän palata kotiin. Hetken mielijohteesta poikkean kuitenkin vielä Oulunkylän K-raudassa. Hyllyllä kököttää yksinäinen vihreä Nutool -merkkinen pensasleikkuri. Se on alennuksessa ja näyttää jotenkin omituisesti quetsal-linnun ja sisäsiittoisuuden vuoksi harottavahampaiseksi syntyneen krokotiilin sekoitukselta. Ostan sen heti. Kotopihalla naapuruston tervehtivä osio ihastelee mustaa hammasrivistöä. "Joo kato, tollanen mullakin on" sanoo naapuri. "Mä sanon sitä mun leluksi". Ja leluja ei lainata, tiedän. Ainakaan kaupungin vuokralaiselle. Quetsalilla aita kaatuu silti nopeasti. Edes pieni tihku ei haittaa vaikka ohjekirja kieltääkin sahaamisen sateessa ja kosteissa olosuhteissa

Aidan leikkuun jälkeen Seinäjoen Mummu ja Tampereen Serkku pitää viedä rautatieasemalle. Aikataulun mukaan meillä on kuusitoista minuuttia aikaa. Ehdimme loistavasti. Tyttö ja Äiti menevät laiturille vilkuttamaan, minä jään autoon lukemaan uutta manuaalia. 

Talkoot ovat yhä käynnissä kun palaamme. Grillillä heiluu väkeä kuin Hurstin leipäjonossa Kalliossa aina perjantaisin. Nappaan kottikärryn kahvat käsiini ja alan kärräämään kivituhkaa piha-aluetta halkoville käytäville. Tuulipukurouvat ohjeistavat toimintaa. Joku kysyy kuka olen. Kerron, vaikka mieleni tekisi valehdella olevani vain joku ohikulkija joka tuli huvikseen hiekkaa kärräämään. Äiti haravoi lehtiä postilaatikoiden luona ja Tyttö nukkuu. Vien molemmille makkarat ja syön itse toisen. Sitten jatkan hiekan kärräämistä. Oulunkylän kentällä on kilpailut. Tuntuu hienolta kurvata kottikärryillä sisäpihalle taloyhtiön yrmeiden selkien eteen kansan hurratessa villisti.

Illalla päätän tarkastaa turvaverkkomme. Espoon Täti on laittanut puhelimensa kiinni. Soitan Tampereen Papalle. Hän tietää Tädin olevan elokuvissa. Tampereella. Se siitä turvajärjestelmästä ja luottamuksesta. Mutta mitäpä siitä. Me olemme tottuneet tulemaan toimeen omillamme. Ja kyllä Tätikin sitten joskus saisi kuulla sukulaisensa syntyneen jos se nyt päättäisi syntyä.

Sunnuntai kuitenkin ehtii jälleen luoksemme eikä mitään tapahdu. Ilma on taas mitä hienoin kun nousen Tytön kanssa hieman ennen yhdeksää. Tyttö on hiljainen eikä puuro maistu. Muutoinkin päivä sujuu jotenkin laiskasti. Iltapäivällä meidän on tarkoitus lähteä Sipooseen katsomaan erästä taloa. Tyttöä pukiessa huomaamme tämän olevan kuuma ja täynnä pieniä punaisia pilkkuja. Soitan välittömästi 10023:n ja tiedustan toimenpiteitä. Terveydenhuollon neuvontapuhelimessa päivystävä sairaanhoitaja on kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä on vain virusperäinen sairaus joka menee ohi itsellän.

Talo on oikein mukava, jälleen kerran. Ainoa mutta on yhä hinta. Ostohinnan lisäksi talon ylläpitokustannukset ovat isot sillä piharakennuksessa sijaitsee sähköllä lämmitettävä uima-allas. 

Pääsemme takaisin kotiin vasta kun alkaa hämärtää. Tyttö on väsynyt ja apaattinen, edes ruoka ei maistu. Hätääntyneinä annamme hänelle suklaata jotta edes jotain... Yö on katastrofaalinen itkukonsertti. Vaimon mukaan minäkin olen osallistunut huutoon kyselemällä unissani toppatakkia. Sellaista ei minulla kuitenkaan aamulla ollut joten lienen jäänyt ilman. Pyynnöstäni huolimatta.

Aamulla Tyttö on kuumesta sekaisin. Hän näyttää pillerihumalaiselta Maculay McCulkinilta tämän lapsitähtiaikoina. Äitikin on väsynyt ja vihaisen oloinen. Teen nopean päätöksen: On jäätävä kotiin.

Saamme ajan terveysasemalle heti aamulla. Lääkärisetä puhuu suomea murtaen. Hän tekee analyysin Tytön tilasta puheideni perusteella sillä Tyttö taistelee kaikkea tarkastusta vastaan kuin haavoitettu naarastiikeri. Diagnoosi on häkellyttävä. Paperissa lukee: "Tila ehkä epäilyttävä." Saamme lähetteen Lastenklinikalle. Lääkärin mukaan sinne on aina mentävä kun lapsella on näppylöitä. Tilanne on erittäin vakava, hän sanoo useasti. Ovella kätellessä hän hymyilee kuitenkin rauhoittavasti ja sanoo epäilevänsä, että ei tämä kuitenkaan ole hengenvaarallista. 

Haemme yliväsyneen Äidin kotoa ja lähdemme uudelleen matkaan. Löydämme nopeasti Töölöön ja Lastenlinnaan. Pian selviää, että se ei ole Lastenklinikka. Oikea sairaala on kuitenkin aivan naapurissa. Pääsemme sisään nopeasti ja uusi lääkäri analysoi Tytön tilan. Aivan ensimmäisenä hän kysyy käyntimme syytä sillä se ei ollut hänelle aivan tarkkaan selvinnyt lähetteen perusteella. Tutkimuksen jälkeen saamme tietää Tytön ja Äidin tämänhetkiset painot. Lääkäri kertoo lisäksi, että kyseessä lienee aivan tavallinen viruksen aiheuttama kuumeihottuma. Saamme reseptiksi paperilapun jolle on koottu kuumeisen lapsen hoito-ohjeita. Tunnen itseni pöljäksi ja haluaisin hakea Lastenklinikan kahvilasta vedenkeitto-ohjeen. Äiti toppuuttelee. Otamme kahvit. 

Tyttö nukkuu koko illan ja Äiti käy kaupungilla. Tampereen Pappa soittelee taloudellisia neuvoja. Se on mukavaa. Tyttö herää vasta kuuden jälkeen ja juo kokonaisen pullollisen mehua. Äidin palatessa kotiin kertaalleen nukutettu Tyttö kömpii tyynynuntuva tukassaan olohuoneeseen. Tauti on voitettu ja leikki voi jatkua. "Row row row the boat" kuuluttaa Tytön soittorasiansa Äidin mahan päällä. Tyttö tansii ja Syntymätön heiluttaa jalkojaan niin että soittorasia heiluu.

Ei kommentteja: