Jokaisen päivän ollessa edellisen kaltainen voi mikä tahansa päivä olla Uuden Syntymän päivä. Torstai-aamuna en jaksa tehdä enää edes kunnolla eväitä. Laitan mukaan vain yhdet leivät ja hyppään vaatteisiini. On jälleen loistava lokakuun aamu, aurinko kuin mehua tihkuva verigreippi nousee Viikin takaa ohittaessani Vanhan kaupungin lahden. Meri höyryää, tuulilasissa on kevyt kaste. Se katoaa nopeasti sillä uudessa autossamme on takalasin lämmityksen lisäksi myös tuulilasinlämmitys.
Töissä rutiinit ottavat vallan aamun kauneuden häkellyttämästä minästä. Napsautan valot, röpsäytän kahvit ja avaan tietokoneen. Sähköposteja lukiessani syön leipäni. Niissä ei taaskaan ole mitään muuta kuin juustoa ja voita. Mutta tänään ne maistuvat taivaallisilta. Kollegoiden saapuessa paikalle olen jo edennyt kahviin. Vaihdamme kuulumiset ja SITTEN saan sen kauan odotetun soiton: Lapsivesi on tullut!
Vasta autossa muistan päivän työt, kokoukset ja tapaamiset. Muistan myös asemani, tittelini ja numerokoodini kuin sotilasarvoni. Mitään peruuttamatonta ei tapahdu jos en ole töissä. Työpaikkani ei ole Glitnir, Landsbankinn, Kaupthing eikä Islannin valtio. Ei siis pitäisi olla vaaraa siitäkään, että koko työpaikkani katoaisi kuin Atlantis aaltoihin poissaollessani. Äiti on hälyttänyt paikalle Mummun Seinäjoelta. Lisäksi Espoon Täti on nostanut pyynnöstämme hälytystason aina punaiselle asti. On odotettavissa invaasio ja pitkä piiritys.
Kotona Äiti lakkailee kynsiään. Niiden on oltava kunnossa Syntymän hetkillä. Mutta. Sen aika ei kuitenkaan ole aivan vielä. Kätilöopiston ystävälliset puhelinneuvojat käskevät tarkkailemaan mahdollisia lisävuotoja. Heidän mielestään tässä ei vielä ole kyse lapsivedestä vaan aivan tavallisesta nesteestä mitä odottavista äideistä aamuisin valuu.
Päiväunien jälkeen haen Seinäjoen Mummun ja Tampereen serkun Pasilan asemalta. On hienoa hakea kun on uusi auto.
Supistuksia on Seinäjoen Mummun mielestä noin kolmen minuutin välein. Keksimme menetelmiä mitata aikaa ilman kelloa vaikka meidän ei tarvitsisi. Mielestäni nerokkaimmassa tavassa laitetaan kananmuna kiehuvaan veteen aina supistusten alkaessa. Sen annetaan kiehua kunnes seuraava alkaa. Sitten kun muna ei ehdi hyytyä juuri lainkaan on aika lähteä. Metodin etuna on se, että näin sairaalaevääksi tulisi pussillinen keitettyjä kananmunia. Mutta illan mittaan supistuksen laantuvat ja pian on taas yö.
Perjantaina teen taas vain kaksi leipää. Toivon, että saan soiton pian töihin päästyäni. Mutta sitä ei kuulu. Ja odottavan aika on pitkä. Juon kahvia, juttelen sekavia. Möhlään etukäteen sovittuja asioita koska en enää jaksa muistaa mitä on sovittu.
Töiden jälkeen on mukava palata kotiin. Koko taloyhtiö on tuulipuvuissa pihojensa kimpussa sillä huomenna on talkoopäivä. Ristin käteni ja toivon lähtöä huomiseksi.
Nakkisopan jälkeen lähdemme retkelle. On hienoa, kun on uusi auto. Huomaan siitä jo muodostuneen jonkinlaisen jatkeen itselleni. Kuinkahan pieni se oikein onkaan kun tarvitsen näin suuren auton? Käymme katsomassa ulkoapäin paria hirsitaloa jotka ovat tulleet myyntiin Vantaalla ja sitten poikkeamme Stockmann Outletissä. Sen eteisessä haisee kammottavalle. Tännekö eiliset minuuttimunamme mätänivät?
Pimeän tultua leikkaan etupihamme pensasaidan jotta olisi siistiä ennen talkoita. Mutta pihatyö pimeällä on vaaroja täynnään. Saan oksan suoraan silmääni ja työ on keskeytettävä. On mentävä takaisin sisään. Ja odotettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti