Kummallisvaalit

Syksy kiertyy kohti talvea ja lehdet varisevat puista kuin arvo islantilaisista osakkeista. Öisin päästään jo lähelle pakkasta muuallakin kuin pörsseissä. Auton ikkunat ovat aamuisin huurussa ja aurinko alkaa valaisemaan vasta seitsemän jälkeen. Ja sitten pörssilasku liukuu Talouden irralliseen saareekkeeseen, Suomeenkin asti. Ja poika täyttää kymmenen päivää.

Poika nukkuu hyvin. Päivisin. Öisin hän meuhkaa ja itkeskelee. Tyttö on tottunut jo tilanteeseen. Hänen untaan ei Veikka häiritse. Tyttö herää yhä viimeistään kahdeksalta joka aamu. Vanhemmille tällainen yhtälö on juuri niin raskas kuin miltä se kuulostaakin.

Ei silti pelkästään niin huonoa ettei jotakin pahaakin: Vaalit, nuo tyhjien lupausten olympiadit, ovat jälleen käsillä. Tällä kertaa lähestymme talvikisoja eli kunnallisvaaleja. Ne ovat jo sunnuntaina. Monia julkkiksiakin on jälleen asettunut ehdolle, useat heistä puolueen pyynnöstä ja vielä useammat aivan turhaan. Suosikkini tämän vuoden ehdokkaista on Martti Vainiolle vahingossa dopingia pakaraan vuonna 1984 lykännyt "talonmies" Alpo Nyrönen. Sitten vuoden 1984 Nyrönen on kouluttautunut urheiluhierojaksi. Internetin vaalikoneessa hän kertoo, että valmennustoiminta on sydäntään lähellä. Aivan varmasti se onkin, lienee ollut jo kauan. Muistelen joskus lukeneeni, että sydäntä symboloiva ♥ -merkki olisi kehittynyt juuri pakaran kaaresta. Ja sinne, ei kuitenkaan aivan häränsilmään, on Nyrölän piikki aikanaan uponnut. Olen vaikuttunut hänen ehdokkuudestaan. Jopa niin paljon, että tekisi mieleni muuttaa Saarijärvelle pelkästään vaikuttamisen innosta.

Asuntojen hinnat ovat laskussa mutta en löydä meille Saarijärveltä edullista kotia. Kustannustehoikkaimmat talot löytyisivät nyt Pirkanmaalta. Työvoimatoimiston sivujen mukaan Pirkanmaalla ei kuitenkaan ole alani töitä, oikeastaan ei juur mitään mielenkiintoisia töitä. Tästä voisi vetää johtopäätöksiä mutta en uskalla sillä seikkailuni Tutkimuksen maassa ovat sekoittaneet metodini. Jos uskoisi selviävänsä japanilaistyyppisessä paperiseinäisessä talossa pohjolan lämpenevän talven yli niin nyt kannattaisi tehdä talo osakekirjoista. Hyvällä onnella niiden arvo saattaisi vuosikymmenien mittaan kasvaakin. Tällöin ne voisi myydä ja tehdä uudet seinät raakalaudasta.

Syntymättömän syntymä on ajanut Äidin epätoivoon. Hän nousee tukka pystyssä  ja valittelee elämän kurjuutta. Äidin mukaan hän elää Murmelinpäivää, Bill Murrayn samaa päivää toistavaa leffaa. Elokuvassa Murrayn esittämä hahmo masentuu ensin niin totaalisesti saman päivän toistumisesta että surmaa itsensä joka päivä uudestaan ja uudestaan mutta alkaa lopulta opettelemaan eri asioita ja voittaa näin kirouksensa. En tiedä mitä Äiti voisi opetella. Ei ainakaan jääveistosten tekoa kuten Murrayn hahmo. En tiedä miten asiat sujuvat isyyslomani jälkeen. Jotenkin, veikkaisin.

Vietämme aikaamme suurimmaksi osaksi sisällä. Ulkona tapahtuu kaikenlaista jännittävää mutta se jää meiltä kokematta. Eräänä päivänä on kaunis syksyinen ilma, aurinko paistaa lehdettömien rankojen välistä keisarin vallihautojen suunnasta. Lähdemme neuvolaan ja kirjastoon. Tyttö villiintyy kirjaston leikkialueella. Siellä on liikaa kirjoja ja liikaa tuttuja. On Muumipappa pehmohahmona ja Timo Tiikeri. Kirjastovirkailijat katsovat meitä hyisillä silmillä mutta me luemme maatilan eläimistä. Poislähtiessä otamme Äidin ja Pojan neuvolasta kyytiin. Poikkean vielä Oulunkylän ostoskeskuksella ostamassa ruokaa. Käpylän Pyöveli, Jukka Järvinen jakaa tuulikaapissa vaaliesitteitään. 

Edellisten kunnallisvaalien ääniharava, Itä-Helsingin Talikko ja Pyövelin vanha kilpakumppani, keltaisten lehtien kävelevä katastrofilööppi Tony Halme on viime aikoina ollut jälleen alaotsikoissa. Nykyään lähinnä vain sen takia, että eroaminen kunnanvaltuustosta on osoittautunut hankalammaksi kuin sinne pääsy. En tiedä mitä valtuutettu Halme sai Helsingin kaupunginvaltuutettuna aikaan. Kansanedustaja Halmehan edusti äänestäjiään tehokkaasti muun muassa ajamalla autolla kännissä ja ammuskelemalla eukkoaan pilleripäissään laittomalla aseella. Kaikkien vaalityrkkyjen kannattaisi silti pitää mielessään tämä: Mitä sitten, jos pääsetkin valtuustoon?