Matkarattaiden kuolema

Lapsiperheen elämä on kallista. On hankittava jos jonkinlaista laitetta ja vempainta. Kasvoton kapitalistinen markkinakoneisto iskee tuoreiden vanhempien hämmentyneille kasvoille jo synnytyslaitoksella.

Meillä on vaunut, rattaat, amme, kohtuamme, rintapumppu, kantoreppu ja kantoliina muutamia tuotteita mainitakseni. Mutta ne eivät riitä. Uutta on saatava. Jatkuvasti. Tällä kertaa Äiti hinkuu uusia vaunuja. Niiden täytyy olla sellaiset, missä on sisaristuin. Muutoin Äidin panttivankeudesta tulee totaalista. Yksi ihminen ei voi työntää kaksia vaunua yhtäaikaa ja kantoreppumme, kantoliinamme ja monet muut ovat salaperäisesti kadonneet romuvuoren uumeniin. Tulevaisuuden arkeologi saattaa ne sieltä paikallistaa, me emme siihen kykene. Äiti tutkii vaunuja netistä ja lukee arvioita alan lehdistä ikään kuin lastenvaunut olisivat henkilöautoja. Vaunun valinnasta tulee tiedettä siinä missä talon tai autonkin etsinnästä. Pitkällisen tutkinnan jälkeen jäljelle jää nimipari: Phil & Ted´s.

Minua nimi huvittaa. En ymmärrä miksi lastenvaunujen merkki on Phil & Ted´s. Onko kyseessä kahden karhumaisen mutta lapsirakkaan miehen kehittely? Onkohan Philillä ja Tedillä omia lapsia? Ovatko ne yhteisiä? Vuokrakohtu vai adoptio? Kysymyksiä on paljon mutta vastauksia ei lainkaan.


Vanhat punamustamme ovat olleet kovilla, se on myönnettävä. Ne ovat matkarattaat ja matkustaneet ne ovatkin. Suhteellisen nuoresta iästään huolimatta (hankimme rattaat marraskuussa 2007), ne ovat ehtineet kiertää kuudessa maassa. Ne ovat lentäneet kuusi lentoa Ryanairin ruumassa, kaksi lentoa Blue1:n vatsassa, tehneet kaksi edestakaista matkaa Tallinkilla Suomenlahden yli, yhden edestakaisin Silja Linellä Tukholmaan. Ne ovat käyneet Saarenmaalla, Hiidenmaalla, Maltalla, Irlannissa, Englannissa, Keuruulla ja moniaalla muualla. Muistelen, kuinka 1990-luvulla lainasin usein kaverini rinkkaa. Se loppui kun kaveri sanoi olevansa kateellinen rinkalleen sillä se oli käynyt useammilla mantereilla kuin hän itse.

Tunnen lievää surua ajatellessani vanhoja vaunuja vaunujen hautausmaalla. Niiden kahva on kuin autonratti hetkeä ennen romutusta tai viimeisiään vetelevät nahkasaappaat: Täydelliseksi asettunut, kuin osa omaa ihoa. Vaunuissa on lisäksi kodikkaita pieniä homepilkkuja niiden unohduttua joskus sateeseen. Useita kertoja, tarkemmin ajatellen. Ne ovat hajonneet, jättäneet meidät pulaankin. Mutta kuin tappaja-auto Christine Stephen Kingin romaanista ne ovat itse korjanneet itseään. Tietyllä tavalla matkarattaiden poisto kuvastaa myös koti-isän kuolemaa. Näissä rattaissa Tyttö matkasi kaikki viime kevään seikkailumme.

Äidin suunniteltua vaunujen hankintaa kolme kuukautta päätän viimein yllättää hänet. Soitan töistä ja käsken pakata lapset. Äidin himoamia vaunuja myydään Lauttasaaressa ja sinne me perhefarmarillamme kaahaamme. Olemme norsut posliinikaupassa, neanderthalit Aurinkokuninkaan hovissa, savupirtin perhe Pietarhovissa. Seistä möhlötämme ovensuussa isoissa toppatakeissamme erilaisia vaunuja ihmetellen.

Vaunukaupan henkilökunta on eri rotua. He ovat sirorakenteisia, kasvoiltaan sopusuhtaisia ja kommunikoivat keskenään ruotsiksi. Tyttö osoittaa kosmopoliittisuutensa: Hän ei jää hämäläisittäin ovensuun tukkeeksi vaan juoksee heti hyllyille kylpyankkoja tutkimaan. Tutkimme vaunuja asiantuntevasti mutta päätämme silti poistua. Vaunut näes ovat erittäin kalliit. Ne saisi hieman halvemmalla postimyynnin kautta jostain toisesta maasta mutta Phil ja Ted osoittautuvat kettuakin ovelimmiksi: Henkilökunta kertoo, että takuu koskee vain hankintamaata eikä lauttasaarelaisilla ole lupaa myydä varaosiakaan kuin heiltä vaununsa hankkineilla. Elitististä, tuumin. Henkilökunta kommunikoi keskenään ruotsiksi. Poistumme.

Kotimatkalla pohdimme ostaako vaiko ei. On tehtävä jotain, tuumin. Teen U-käännöksen, palaan kauppaan ja ostan vaunut. Heti. Myyjät kommunikoivat keskenään ruotsiksi ja pitkäraajainen apulainen kipaisee hakemassa uudet hienot vaunut. Ne kasataan. Sitten kannan ne autoon kuin tuoreen vaimon kynnyksen yli.

Käymme vaunuttelemassa heti illalla. Tytöstä on hauskaa istua ylhäällä, maailman katolla. Poika on jäykkänä omassa loorassaan, kuin kääryle uunissa. Phil & Ted ovat onnistuneet luomaan jotain: Kevytteräsrungossa on useita eri asetuspaikkoja molemmille matkustajille ja niitä on kevyen jämäkkä työntää, Äiti sanoo. Katson Äitiä ja matkustajia. On myönnettävä, että olemme mekin onnistuneet. Jossain.