Härmälän käärinliina

Silmiä kirvelee. Iltaisin pahemmin kuin aamuisin. Päätä särkee. Sen voima lisääntyy Richterin asteikolla eksponentiaalisesti kulmien kurtistelun ja siristelyn mukana.

Pojasta on tullut vatsastapuhujan tomera nukke. Hän ottaa kontaktia, tunkee pikkuruisen sormen pahaa aavistamattomaan sieraimeen ja vääntää. Tuska on todellista. Näinä unissakävelyn päivinä muu tuntuukin harhalta, hassulta tripiltä tosielämässä. On lunta, on aurinkoa, on kasvoille lyöviä tummia kuusenoksia, eteisen lattialle unohtuneita leluja.

Keskiviikkoiltana koetan silmälääkärin minulle vuonna 1993 määräämiä silmälaseja. Se on virhe vaikkakin ne tuntuvat hetkellisesti helpottuvan. Myöhemmin pää pingottuu, otsan lihakset sykkivät kuin helvetin kekäleet. Nukkuminen on melkein mahdotonta. Tyttö heräilee puolen tunnin välein, koko yön läpi aina viiteen asti. Se vie unelta viimeisetkin saumat. On vain tykyttävä pää ja verhojen takana hiljalleen putoavat hiutaleet. Viimein Äiti hermostuu, kaappaa Tytön kainaloon ja lähtee puuronkeittoon. Työaamujen nousuvuoroja ei valita huttua keittämällä. Tyttö on tohkeissaan, huutaa "haukkaa happee" ilmojen halki keittiöön lentäessään. Minä nukahdan, toviksi. Näen unta jossa en näe unta. On pimeää ja kivutonta. Maailma huokaa om padme hum, om padme hum, hummani hei.

Pappa poikkeaa torstaina. En ehdi nähdä häntä sillä olen töissä tekemässä tärkeitä asioita. Kuten keskustelemassa asiakkaan kanssa Ebba Grön nimisen yhtyeen levytyksestä Staten och kapitalet. Se oli aikanaan eräänlainen punkkareiden Kansainvälinen. Tutkailemme kappaleen tietoja internetistä ja selviää, että Ebba Grönin versio onkin coverbiisi, lainakappale. Alkuperäisesti laulun on tehnyt yhtye nimeltä Blå Tåget. Kuuntelemme rallin. Se on hieno. Tällaista on siis ruotsin versio 1970-luvun laululiikkeestä, ajattelen. Laulussa kerrotaan kuinka valtio ja pääoma ovat samassa veneessä ja vuokria korotetaan samaa tahtia kuin asumistukea koska kaiken tarkoituksena on vain valtion varojen siirto rikkaille. Kertosäkeessä kehoitetaan liittymään yhteisrintamaan tämän koalition purkamiseksi. Muistelen uutisia joissa Jyrki Katainen vaati lääkäreiden verokikkailua lopettavaksi. Tästä ei kestänyt kuin muutama päivä siihen, että iltapäivälehdet kaivoivat esiin Kataisen saavan palkkaani vastaavan summan verovapaita kulukorvauksia Siilinjärvellä tyhjillään seisovasta kaksiosta jossa käy toisinaan maanantaisin. Erikoista. Erikoisempaa lienee se, että asialle todennäköisesti ei tule tapahtumaan mitään. Se vaietaan olemattomiin. Tässä maassa asioihin ei kajota, kielletyistä aineista Lahdessa 2001 kärynneet urheilijatkin ovat jo meille anteeksi antaneet.

Kotona istun koneelle sillä haluan olla Joe Strummerin virtuaaliversio, Kalle Blogger. Haluan muuttaa maailmaa sanoillani, paljastaa riistäjien salaliiton. Poika köllöttelee vieressä taljalla, Tyttö on kaivautunut kirjoituspöydän alle. Havaitsen haistimellani lievän kulutetun ruoan tuoksahduksen. Äidin mielestä tietokoneen luona on kyllä haissut jo pidemmän aikaa mutta kakkaa ei ole löytynyt. Katson itsekin sohvan alle, pöydän alla olevaan rinkkaan, kirjapinojen alle ja muualle. Mitään ei löydy. Mieleeni tulee vain lapsuuden kotini pyykkihuone. Se ei ollut pyykinpesuhuone vaikka siellä oli pesukonekin vaan likapyykillä täytetty huone. Muistan hajun mikä siellä eräänä kesänä leijui, muistan pyykkivuoren alle fossiloituneen hiiren. Se jätti omituisen sinisen hiiren varjokuvan valkoiseen Lacoste-kopiopaitaani. Se oli Härmälän käärinliina joka ei useista pesuista huolimatta haalentunut. En muista miksi en heittänyt pois, enkä muista miksi sen sittemmin hävitin. 

Tuoksun alkuperä selviää hieman myöhemmin. Tytöllä on tryffelit puntissa, Pojalla taas kermatoffeeta kalsarissa. Vaipanvaihtojen jälkeen haju kummasti laantuu. Omituista, hyvä Watson. On taas aika mennä nukkumaan. Kirvelevin silmin, jyskyttävin ohimoin ja itkuisin lapsin.