Iltapäivällä lähdemme Espooseen hakemaan Äidin huutonetistä huutamaa peiliä. Se löytyy Hannuksesta. Hannus on ohut maakaistale Länsiväylän ja meren välissä. Siellä on pienteollisuutta, vanhoja maataloja sekä rivitaloja 1950-luvulta alkaen. Olemme käyneet siellä aiemminkin, asuntoa etsimässä luonnollisesti. Hannuksessa se ei ollut vaikka hetken niin kuvittelimmekin. Peili sijaitsee silloisen kohteemme lähimaastossa. Alueella on kellertäviä yksikerroksisia rivitaloja, epäsiistejä pihoja. Erään rivin edessä on sininen siirtolava täynnä epämääräistä romua. Häätö, ajattelen. Murjotuissa peltipostilaatikoissa on raskaat munalukot. Yhdessä on venäläisperäiseltä kuulostava nimi. Se laatikko on poltettu.
Hannuksesta hilppaamme Tapiolaan sillä nyt Isä saa viimeinkin ne pari blogia sitten kaipaamansa sukset. Ne haetaan isosta urheiluliikkeestä jossa on loppuunmyynti. Tapiolan ostari on rakennettu eräänlaisen kannen päälle. Se yllättää 1960-lukulaisella ankeudellaan. Osa liikkeistä mainostaa myyvänsä varaston tyhjiin remontin takia. Ulkomaalaiselta vaikuttava mies myy taateleita, pähkinöitä, oliiveja ja halvaa keltaisin mainoslapuin peitetystä asuntovaunusta. Vaunun luona ei ole asiakkaita. Tyttö löytää maasta tupakantumpin ja innostuu siitä. Seuraavalla aukiolla lähialuemaahanmuuttajalta näyttävä nainen soittaa nokkahuilua. Pieni pakkanen saa kohmettuneet sormet ja kylmät huulet soittamaan hassuja trillejä.
Suksikaupassa sukseni menevät ristiin vallitsevan maailman kanssa. Lehmäpukuinen vauva sylissäni en taida olla ihanneostaja henkilökunnan mielestä. Saan patsastella suksihyllyn luona hyvän tovin ennen kuin puoleeni käännytään. Toinen ikävyys yllättää itse suksien seasta: Olen mystisesti kaksikymmentä kiloa liian painava tavallisiin murtomaasuksiin. Ne helmikuun hanget, auringon kilo, ajattelen. Myyjän rinnassa on lappu jossa lukee Paakki. Se lienee hänen nimensä, tuumin. Asiantuntevasti hän kauppaa minulle paketin missä on sukset, sauvat, monot, siteet ja voiteita. Kaupasta lähtiessä kuvittelen vielä ostaneeni keltaiset Fischerin sukset. Fischer on tuttu merkki jo aktiiviajaltani, 1970-luvulta. Auton luona minua odottaa yllätys: Sukset ovatkin Splitkenit! Monot ovat Exelit. Ne on pakkauksen mukaan tehty Indonesiassa. Siellä taitaa nykyään ollakin enemmän talviurheiluvälineiden valmistukseen tarvittavaa tietotaitoa kuin Suomessa.
Tapiolasta siirrymme Malmin ostarille. Siellä meno on tiukkaakin tiukempaa. Citymarketissa on vain kahdet vauvojen kuljetukseen soveltuvat ostoskärryt. Saamme toiset viiden minuutin odottelun jälkeen. Kassojen edessä keski-iän ylittänyt nainen pakkaa ostoksiaan kaksostenvaunuihin. Niitä on liikaa, vaunut kaatuvat taaksepäin. Menen auttamaan. Painan jalallani vaunujen etuosan maahan ja huomaan vaunun perukoille myttyyn junttaantuneen lapsen. Kysyn naiselta lapsen vointia ja hän korjaa vauvan asentoa liioitellun nopeasti. Vauva makaa lastenruokapurkkien päällä, ne liikuttavat lasta kuin laakeroitua rullaporrasta. Jäämme hetkeksi paikalle sillä vauva on omituisen värinen: Kasvot kellertävät ja niissä on rusehtavia laikkuja. Lapsi kuitenkin hengittää, nouseekin hieman. Nainen kasaa purkit uudestaan, nostaa toisenkin tytön vaunuihin ja lähtee vanhemman naisen kanssa askeltamaan. Joukkue arvuuttaa Äidin mieltä pitkään. Hän ihmettelee naisen käytöstä. Purkkien kasaaminen kun tuntui olevan lapsen terveyttä tärkeämpää. Sitten hän keksii: Jos lapsi makasikin purkkipinon päällä siksi, että näin ne saatiin "halvemmalla" kassan ohi? Silloin ei totta tosiaan voi jäädä kassalle tavaroita pakkaamaan vaan on kiirehdittävä pois, tuumin.
Tunnemme huono omaatuntoa ostellessamme. Ostamme taas koko tulevan viikon ruoat sillä toivomme näin säästävämme rahaa. En tiedä onnistummeko. Tylsempää tämä tällainen on: Päivittäinen kaupassakäynti on ainakin vaihtelua arkeen, jos jotain.
Tyttöä nukkumaan laittaessa makuuhuoneessa leijuu sakea huuru. "Täällä haisee ihan sonnalle," sanon Äidille. "Täällä haisee ihan äidin kullalle," korjaa pieni ääni jalkani vieressä. Voihan se olla niinkin, ajattelen. Vaippaa ei silti tarvitse vaihtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti