Kevät. Aurinko on kirkkaan sinisen keltainen pupilli ja hanget hohtavat kloorattuina hiilivetyketjuina. Jokin ei silti sovi kuvaan. Pakkanen. On kuin iso käsi olisi työntänyt tämän pesäpallomme syöttöalueelta sivuun. Aamuisin lämpötila on -10 vaikka mennään jo maaliskuun loppua.
Keskiviikkona aikataulu on tiukkaakin tiukempi. Jos aikataulu olisi vastaan kiitävä rekka ei sen ja Koti-isän väliin mahtuisi ohiajotilanteessa postimerkkiäkään.
Tutkimuksessakaan asiat eivät suju toivotulla tavalla. Heti tunnin alussa selviää, että tänään keskustellaankin harjoitteluun liittyvistä ajoista. Allekirjoittaneellahan harjoittelu on katsottu hyväksiluetuksi. Olen siis tunnilla turhaan. Taas, sanoo sarkastinen ääni moraalistani vasemmalle. En tunnista ääntä. Kanssaopiskelijat pulisevat kiitäessäni koulun kahvioon. ”Ja kerrankin kun olet tänne tullut,” sanoo eräs. Niinpä. Jos olisin ollut edellisellä tunnilla, olisin tämänkin tiennyt. Kerta kaikkiaan.
Illemmalla meininki oppilaitoksessa sakenee. Joudun ryhmätyön imemäksi ja päädyn kertomaan tehtävästä luokan eteen. Se menee mainiosti vaikka en asiasta tiedäkään. Vanhoista improvisaatioharjotuksista on yllättävää hyötyä omituisissa paikoissa, ajattelen.
Keskiviikkona aikataulu on tiukkaakin tiukempi. Jos aikataulu olisi vastaan kiitävä rekka ei sen ja Koti-isän väliin mahtuisi ohiajotilanteessa postimerkkiäkään.
Tutkimuksessakaan asiat eivät suju toivotulla tavalla. Heti tunnin alussa selviää, että tänään keskustellaankin harjoitteluun liittyvistä ajoista. Allekirjoittaneellahan harjoittelu on katsottu hyväksiluetuksi. Olen siis tunnilla turhaan. Taas, sanoo sarkastinen ääni moraalistani vasemmalle. En tunnista ääntä. Kanssaopiskelijat pulisevat kiitäessäni koulun kahvioon. ”Ja kerrankin kun olet tänne tullut,” sanoo eräs. Niinpä. Jos olisin ollut edellisellä tunnilla, olisin tämänkin tiennyt. Kerta kaikkiaan.
Illemmalla meininki oppilaitoksessa sakenee. Joudun ryhmätyön imemäksi ja päädyn kertomaan tehtävästä luokan eteen. Se menee mainiosti vaikka en asiasta tiedäkään. Vanhoista improvisaatioharjotuksista on yllättävää hyötyä omituisissa paikoissa, ajattelen.
Kotona on kaikki kunnossa. Ehdin syödä lautasellisen soppaa ennenkuin on aika siirtyä talolle. Rakennusrestauroija on restauroinut pois ullakolla sijainnutta saunaa. Vinttikäytävä ja yläaula ovat roskaa täynnä. Kannan sitä ulos pari tuntia ja huomaan entisen saunan ikkunoiden höyrystyvän umpeen. Liikatiiveys. Vaarallisin vastustajani. Avaan hieman ikkunan alisen lasivillaviipaleen kulmaa ja huomaan tiiviin uretaanisauman. Niinpä. Seinissä on lasivilla ja höyrynsulkumuovi ja ikkunakarmeissa uretaani. Tiivistä, tiivistä, tiivistä. Nämä sanat ovat 1980-luvun remontin ohjesanat. Ja hyvät ovat olleetkin. Kaikki on vieläkin kovin tiivistä. Vaikka ei saisikaan. Puutalon pitäisi hengittää. Meidän on muovipussiin sukeltanut lapsi, sinisenä ja henkitoreissaan, mutta yhä vielä hengissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti