maanantai 23. kesäkuuta 2008

Juhannussimaa

Juhannus. Tuo suomalaisista juhlista suomalaisin on taas takana. Saamme odottaa seuraavaa peräti 362 päivää. Se on monta pitenevää iltaa. Se on räntäsadetta ja loskaa, se on takatalvea ja myöhäistä kevättä. Tuntuu silti jotenkin kotoiselta surra mennyttä vaikka oikeastaan pitäisi vielä elää sen hehkussa: Nautiskella juhannuksen muistoilla sillä sitä varten kaadetut koivutkaan eivät ole vielä ehtineet lakastua. 

Tämän vuoden juhannus oli kelien puolesta kerta kaikkiaan ankea juhla. Satoi. Toisinaan aurinko paistoi hetken vain tehdäkseen tilaa seuraavalle sateelle. Nurmikentistä tuli mutavelliä. Järvien vedet olivat kylmiä, hyttyset infernaalisen isoja ja verenhimoisia. Mutta oli mukavaa vain olla; Tyttärelläkin oli mukavaa temmeltää serkkujensa seurassa.

Olimme Äidin perheen mökillä Virroilla. Kalastelimme (sateessa), paistoimme makkaraa (sateessa), uimme (sateessa) ja oleskelimme mökissä lukien, sateen ropinaa kuunnellen. Meillä oli mukana valtavasti ruokaa, ylijääneilläkin olisi voinut ruokkia pari kylällistä köyhiä. Haaskuuseen sitä ei onneksi tarvinnut laittaa: Se, mitä yli nyt jäi, käytetään mökillä myöhemmin. Juhannuspöytäänkin oli saatu yksi pullo vapusta säilynyttä simaa!

Uusimman Tiede-lehden mukaan juhannuksen tienoilla on kautta vuosisatojen siitetty melkeinpä eniten suomalaislapsia. Tämän aiheuttamassa maaliskuun syntyvyyspiikissä on vajaa satakunta lasta enemmän kuin huonoimmassa kuukaudessa, helmikuussa. Maaliskuun ohi synnytyksissä kiilaavat vain elokuu ja heinäkuu. 

Suomalainen eläintieteilijä Virpi Lumma ryhmineen Sheffieldin yliopistosta on tutkinut aihetta vanhoja suomalaisia kirkonkirjoja kaivellen. Hänen mukaansa kesän vaikutus suomalaisten lisääntymiseen johtunee siitä, että ihminen on lähtenyt liikkeelle tropiikista. Kesä sytyttää meidät. Eteläisellä puoliskolla syntyvyyskäyrät ovat peilikuvia täkäläisiin verrattuna. Samasta syystä, tropiikissa kehittymisen ansiosta, ihminen voi saada lapsia vuoden ympäri. Jos ei, olisi ihmisilläkin ehkä juoksuaika. Naimisissa oleville se olisi kiireistä aikaa: Pitäisiköhän vaimo sitoa kiinni? Toisaalta, juoksuaikaiset ihmiset tuskin eläisivät parisuhteissa. Veikko Huovinen on kirjoittanut eräässä novellissaan utopian pölyttämällä lisääntyvistä ihmisistä. Ajatus on kutkuttava. Mutta hankala näinä aikoina kun vähintään joka toinen on allerginen. Kyllä tyttöjen silmät punoittaisivat pölytysaikaan! Entäpä sitten jos ihmiset laskisivat mätiä ja maitia? Minkälaiseksi sellainen yhteiskunta muodostuisi? Olisiko hämyisillä syrjäkujilla vaaraa liukastua vastalaskettuun mätiin? Tieteisklassikossa Uusi uljas maailma ihmiskunta on ulkoistanut synnyttämisen eräänlaisiin ihmishautomoihin; itse asiassa vähän samaan tapaan kuin elokuvassa Matrix. Siinähän ihmisiä kasvatetaan koneiden tarvitsemiksi biopattereiksi! Uudessa uljaassa maailmassa vain sivilisaation ulkopuolella elävät villit synnyttävät eläviä poikasia. 

Sama artikkeli toteaa myös yksioikoisesti, että keväällä syntyminen on näin pohjoisissa oloissa ollut pahin mahdollinen aika. Edellisen kesän sato on jo melkein syöty ja raskas työkausi alkamassa. Otollisin aika syntymiselle olisi artikkelin mukaan syksy. Syksyllä syntyvät lapset ovat aiemmin jopa eläneet keväisiä vanhemmiksi. Olen surullinen Tytölle että toimme hänet maailmaan toukokuussa siinä kuin sisarensa/veljensä laskettu aika on lokakuussa. Pyydän häneltä heti anteeksi.

Juhannuksen päätteeksi ajamme sunnuntaina kotiin. Tytön kolmevuotias Serkku tulee kyydissämme Tampereelle. Tällaista se tulee olemaan, ajattelen, kun lapset kiukuttelevat lähtiessä. Pian äänet takapenkillä kuitenkin hiljenevät: Sekä Äiti että Serkku ovat nukahtaneet. Tyttö jollottaa aina Aitolahteen asti.

Poikkeamme Tampereella myös katsomassa Tampereen Mummua. Hänelle on asennettu uusi lonkkanivel ja kuntoutuminen tapahtuu Sotaveteraanien Veljeskodissa. Ei olisi Mummu varmaan pienenä Tyttönä osannut ajatella opettelevansa aikuisena kävelemään Veljeskodissa!

Hyvinkään kohdalla liikenne puuroutuu, jonon nopeus hidastuu. Äiti ja Tytär mellastavat takapenkillä. On kuuma. Ilmastointilaitteemme on yhä rikki. 

Illalla käymme saunassa. Nukkumaan mennessä ajattelen juhannusta ja Tiede-lehden artikkelia. Mitenkähän tämän vuoden märkä ja kylmä juhannus korreloi ensi maaliskuun syntyvyyteen? Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Aamulla luen lehdistä juhannuksen kuolinsaldon olleen ennätyksellisen alhainen: Vuoden pisin juhlapäivä vaati tänä vuonna vain kahdeksan uhria. Ja mehiläiskadon takia auton tuulilasia ei tarvinnut pestä koko juhannuksen aikana.

Ei kommentteja: