Tähän on taas tultu: Loputtomaan ja kaikensyövään väsymykseen. Siihen putoaminen on nopeaa ja siksi rankkaa. Puolen vuoden Koti-isyys ja sen mukana tullut mielenvirkeys pyyhkiytyvät pois. Häviän jälleen yhden taistelun apatiaa vastaan. Muutun umpioksi, sulkeutuvaksi osterinkuoreksi.
Ensimmäinen töistäpaluu saa aikaan vielä sankarin vastaanoton. Isää ollaan kaivattu ja odotettu! Serpentiiniä, serpentiiniä! Syöttötuolissa istuu pieni hymyilevä naama joka innoissaan esittelee uusia palikoita. Äiti on ruoanlaittopuuhissa, kirjastossakin käynyt. Hiukset pestyinä, puhtaissa vaatteissa. Juhlavaa. Ja niin väliaikaista. Ikävä kyllä.
Leikin Lapsen kanssa Äidin valmistaessa ruokaa. Syönnin jälkeen kaivamme kylpyankat laatikosta ja Tyttö kylpee innoissaan. Mieleeni muistuu samalla, että olenkin viimeksi kylvettänyt Tytön kaksi asuntoa sitten. Se oli vielä, niin koskas se olikaan? Taisi ollakin viime vuoden puolella... Mitenkähän tässä on näin päässyt käymään?
Tytön nukuttaminen kestää yli tunnin. Hän heräilee jatkuvasti, itkee ja huutaa "Isää". Hampaitakin on taas tulossa mutta tämä taitaa olla eroahdistusta. Annamme varmuudeksi Panadolia. Se ei auta. Tyttö heräilee läpi yön noin tunnin välein tarkastaakseen että Isä on paikalla. Isä heräilee noin tunnin välein tarkastaakseen että Tyttö hengittää. Tämä tarkoittaa puolen tunnin unia kerrallaan. Mutta mitäpä siitä. Tämä on sitä, mitä kutsutaan elämäksi.
Aamulla töissä keitän ensimmäisenä kahvit. Sitten avaan koneen. Olen saanut yhden sähköpostin. Syksyn ensimmäinen hankkeeni on hyväksytty. Olen palannut! Budjetti on 19,68 €. Siitä on jo poistettu ALV. Sähköpostin luvun jälkeen vilkaisen salaa Mtv3:n nettisivuja. Otsikko kertoo, että herpes jyllää nuorten ranskalaisten osterien joukossa. Kasvuolosuhteiden ollessa loistavia ne ovat keskittyneet kasvattamaan vain sukupuolielimiään immuunijärjetelmänsä unohtaen. Ulkona on syksyistä. Nettiradiosta raikaa ranskalaiseen vesialtaaseen niin ikään aikoinaan jäykistyneen Jim Morrisonin lopunajan ääni: Summer's almost gone... No niinpä on. Ja nuoret osteritkin sen tuntuvat tietävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti