Kuuhulluus

Kuuhulluus. Tauti, joka iskee kuin iskelmäyhtye Popedan uusin single. Taivaalla killuva kermajuusto imee ihmisistä mehut, raastaa raavaasta miehestä parmesan-lastuja.

Tyttö on nukkunut pari viime yötä huonosti. Sen seurauksena Äiti on nukkunut todella huonosti ja Isä vain hieman Äitiä paremmin. Tänään kello kuusi soiva herätyskello ei herätä ketään eikä eväiden valmistus hiipien mene laisinkaan hyvin. Sipaistessani kevyttä kerrosta kasvismargariinia alkaa makuhuoneesta ensin kuulua itkua ja sitten huutoa. Pieni ääni huutelee Iää. Pian keittiöön astuu uninen Tyttö unissakävelevä Äiti perässään. En ehdi jäädä kuitenkaan leikkimään kummankaan kanssa sillä minun on mentävä työpaikalleni. Eilen töihin yllätyshyökännyt remonttiryhmä on tulossa aloittamaan remonttia kello seitsemän ja jonkun on avattava ovi.

Työapaikan ovella en muista työmatkasta mitään. Olen sinappivoileipäpussia kantava zombie. Tila on tuttua tutumpi mutta väliin jo hieman unohtunut. Kärsin näet satunnaisesta unettomuudesta vuosikausia. Vasta työaikojen tasaantuminen ja elämän rauhoittuminen saivat sen laantumaan. Kaikki on nyt siis kovin raskasta ja vaikeaa. Remonttimiehet ovat myöhässä mutta leivät hyviä. Aamiaisella saa ohjeen mukaan olla myös kupillinen kahvia. Juon sitä puoli litraa.

En koko päivänä saa mitään järjellistä tehtyä. Kasaan omituisen valokuvakollaasin eräästä pian eläkkeelle jäävästä talon entisestä työntekijästä ja riimittelen puujalkaisen, mitattoman ja luokattoman värssyn. Äiti soittelee välillä ja kertoo Tytön tänään kaipailevan oikein kovasti Isää. Se tuntuu mukavalta kaiken nälän ja väsymyksen seassa. Iltapäivällä Äiti tiedottaa myös eräästä talosta joka saattaisi olla Talomme. Lähetän välittäjälle viestin. Hän soittaa heti takaisin. Keskustelemme. Välittäjän mielestä minulla on lähes tieteellinen tapa analysoida hänen antamiaan hataria tietoja. Montakohan opintopistettä tästä voi saada, mietin. Välittäjä ei tiedä. Hän kertoo kuitenkin talon tulevan näyttöön tulevana sunnuntaina. Välittäjä kertoo lisäksi, että paikasta on jo tehty tarjouksia mutta myyjä ei ole ottanut niitä vielä tosissaan. Omituista markkinataloutta, ajattelen. Lupaan tulla sunnuntaina paikalle perheineni. Puhelimen suljettuani teen listan niistä asioista, mitä tuosta talosta pitää heti sunnuntaina selvittää. Päätän lisäksi tilata Vaarilta ja Papalta analyysin talon esitteestä ja netissä olevista valokuvista. Niistä voi päätellä joitakin riskirakennekohtia ja mahdollisia lisäkartoitustarpeita.

Päivän neljännen evästauon jälkeen menen oppilaitokseen. Ketään muuta ei ole luokassa sillä en ole saanut oppituntien myöhäistämistä koskevaa viestiä. Menen alas kahvilaan ja teen syntiä: Tilaan teen ja hunajan. Ah. Pöytäni päässä kaksi nuorempaa opiskelijaa pelaa sivistyssanapingistä. Hienot termit poikkoilevat päästä toiseen ja väliin tuomari lisää jargonia pataan.

Seuraavalla välitunnilla meille jaetaan opinnäytetyöpassit. Niiden avulla voimme vihdoin vierailla Tutkimuksen maassa. Jokaisella vierailulla passi myös leimataan. Se muistuttaa Baltian retkistä ajalta ennen Euroopan Unionia. Käymme opettajan johdolla läpi opinnäytetyön teoreettisia viitekehyksiä ja pohdimme mahdollisia aiheita. Ymmärrän soveltavani abduktiivista kirjoitustapaa blogiani kirjoittaessani. Siinä hypitään teoreettisen ja kertovan kirjoittamisen välillä. Innostun väsyneen tosissani kun pääsemme seulomaan ajatuksiamme mahdollisista opinnäytetöistä. Pian minulla on niitä kolme. Suunnittelen myyväni aiheita muille opiskelijoille pientä korvausta vastaan mutta en jaksa sanoa mitään.

Kotona on täysi rähinä päällä. Tyttö istuu syöttötuolissa ja osoittaa minua peukalo-etusormiyhdistelmällä. Hänellä on ollut ikävä Isää. Totta puhuen niin Isälläkin häntä. Tyttö ei kuitenkaan ryntää syliini vaan syöttötuolista nostettuna alkaa leikkimään puisella Ukko Noalla. Tyttö puhelee puu-ukolle. Hän antaa sille sapiskaa ja komentaa sitä. Hänelle se on Isä joka on viimein tullut kotiin.

Kuu on jo laskeva ja niinpä Tyttö nukahtaa nanosekunnissa. Minua ei väsytä. Olen ylittänyt sen, olen OM eikä minulla ole nälkäkään. Luen netistä kuuhulluudesta. Wikipedian mukaan se on näennäistiedettä sillä kuun vaiheiden vaikutusta ihmisiin ei ole kyetty täydellisesti todistamaan. Vesieläimiin kuun sen sijaan on todettu vaikuttavan. Miksi ei siis ihmisiin? Tieteen mukaan ihminen on vedestä noussut. Vai onko?