Tomaatit ovat yhä hengissä ja kasvavatkin vielä hieman vaikka niistä ei juurikaan ole kirjoitettu viime aikoina. Ne nukkuvat yönsä hallansuojaharson syleilyssä ja imevät päivisin voimaa auringosta. Osa sadosta on korjattu ja he kypsyvät pienessä pahvilaatikossa asunnon lämmössä. Pieniä tomaatteja kypsynee noin yhden kappaleen päivävauhdilla ainakin kuukauden päivät.
Tiistaisen möhlöilyn jälkeen vakuutusyhtiö toimii nopeasti. Melkein heti saamme tiedon, että auto todennäköisesti lunastetaan. Vakuutussetä lupaa ilmoittaa viimeistään seuraavana päivänä tapahtuuko näin.
Keskiviikkona Käymme Tuusulassa katsomassa meille uusia, käytettyjä autoja. Hieman Kehä Kolmosen takana tien yli leijuu Finnairin MD 11 kuin valtava kotilo. Kato, huutaa Tyttö takapenkiltä. Löydämme liikkeen helposti, löydämme monta liikettä. Löydämme pitkän kadun täynnä erilaisia autoliikkeita. Löydämme Automaan. Osa liikkeistä vaikuttaa rehellisiltä, osa ei. Ajamme erään pihaan. Me olemme autokaupan turisteja, renkaanpotkijoita. Meillä on raha käytössä ja tarve mutta ei oikeastaan mitään tietoa eri autojen ominaisuuksista tai tyyppivioista. Olemme siis täydellisiä uhreja kelle tahansa helppoheikille.
Ensimmäisessä autoliikkeessä tutkailemme 2000 -luvun alun japanilaisvalmisteisia autoja. Nipponin autoissa, meille on etukäteen kerrottu, on yleensä heikot pellit mutta kestävät moottorit. Näissäkin yksilöissä on ruostetta havaittavissa. Käsitykseni mukaan näkyvä ruoste on niin sanotusti jäävuoren huippu. Ja jäävuorissa on yli yhdeksänkymmentä prosenttia on pinnanalaista. Kaupassa ei ensin näy myyjää, sitten takahuoneesta esiin astelee rauhallisesti venyttelevä mies. Hän esittäytyy myyjän kaveriksi ja alkaa kertomaan liikkeen autoista. Näissä Matuissa on aika pahaa mätävikaa, hän sanoo Mazda 6:sta kyljestä rapsutellen. Nää pyöränkaaret menee ekaks. Kattokaa nyt: Tää valkoinen tässä on oikeesti ruostetta. Setä kertoo meille, että kyseisessä mallissa on pyöränkaarien sisään asennettu huopalevyt. Hän ei tiedä niiden tarkoitusta mutta hurjalta se kuulostaa. Ruostumattomuustakuu tulee kuulemma voimaan vasta kun kaari on kokonaan puhki ja kaikki ruosteensuojausyrityksen luonnollisesti poistavat takuun. Siirrymme vaitonaisesti seuraavaan liikkeeseen. Talon etsinnän lisäksi käsiimme on kaatunut autonkin etsintä. Ja yhtälailla nekin tuntuvat olevan nykyään kosteusvauroisia. Olipa rehellisen oloinen kauppias, Äiti miettii ääneen. Nykyään kauppiaiden on pakko olla rehellisiä, kuulen Vaarin äänen jostain hansikaslokeron suunnasta sillä uusi puhelimeni hienoine kovaäänisineen on siellä.
Toisen liikkeen omistaja on jo sulkemassa. Hän on huoliteltu vanhempi herrasmies jolla on toki vielä hetki aikaa. Katselemme autoja, ihmettelemme niiden hinta-kilometrisuhdetta. Hinnat kun tuntuvat olevan kovin alhaalla menomäärään nähden. Arvoituksen narukerä alkaa pyörimään auki kun löydän erään auton ovenpienasta venetsialaisen öljynvaihtofirman tarran. Onko selityksenä alhaiselle kilometristölle siis Venetsian katujen puute? Tuskin. Venetsian maakuntaa taitaa olla mantereenkin puolella ja autot ovat halvempia koska ne on tuotettu tänne Italiasta. Äkkiseltään asiassa ei pitäisi olla mitään ongelmaa: Miksi ei voisi ostaa Italiasta tuotua autoa? Sitten skeptikko sisälläni alkaa kuiskuttelemaan puutteellisesta lämmityksestä ja monesta muusta asiasta mikä Italian ja Suomen tuontiautoja erottaa. Haluan kuitenkin koeajaa erään uuden Passatin. Se ei onnistu. Autosta on akku loppu.
Työviikko on kiireinen: Töissä tehdään remonttia ja tavaroita pitää kanniskella huoneesta toiseen, suojailla turvaan ja paketoida. Päivät kuluvat nopeasti ja iltaisin olen luonnollisesti väsynyt. Emme jaksa Äidin kanssa edes riidellä useinkaan.
Perjantaina hieman puoli kahdeksan jälkeen saamme Tampereelta tiedon: Läheinen on hävinnyt taistelunsa syöpää vastaan. Kaikki tuntuu kovin toisarvoiselta: Talon etsintä, auton etsintä ja varsinkin tämä blogin pito. Koetan silti kirjoittaa jotakin, pitää arjen pyörät liikkeellä. Talvi on vielä matkalla, ensi pakkaset kokematta. On silti jo syksy, ruska. Tomaattien varret ovat alkaneet mädäntyä. Minulla ei ole voimia kerätä tomaatteja talteen, ei ihan vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti