Perjantaina juutumme ruuhkaan asuntonäyttöön mennessämme, liikenne mataa kehä ykkösellä neljänkympin tuntivauhtia. Näytön hetkellä olemme lähestymässä Lahdenväylää, viidentoista minuutin päässä kohteesta. On matkattava autosta Tutkimuksen maahan, tehtävä kaukohaku liikkuvasta työpisteestä. Onneksi kollegani on vielä töissä. Hän hakee välittäjän tiedot ohjeidemme mukaan internetistä.
Ensimmäinen talo on pieni punainen tupa omalla perunamaalla, kasvihuoneella, navettarakennelmalla, leikkimökillä, ulkosaunalla ja vilkkaalla tiellä. Talo on vallan ihastuttava vaikkakin kovin pieni. Talosta näkee, että se on tehty aikoinaan hyvin mutta halvalla. Isoja kaakeliuuneja ei ole. Useimmat pinnat ovat raakalautaa. Rappuset on suunniteltu matalan energiatason pieninä pitämille asukkaille.
Toinen talo on kauempana Sipoossa. Ilmassa on syksyä, isot koneet lentävät surumielisesti ulisten ylitsemme kohti Helsinki-Vantaata. Haemme Nikkilästä banaanit ja mehukeittoa. Kylä on muuttunut yhdeksänkymmentäluvun alusta. Suuret marketit ovat muuttuneet kirpputoreiksi ja pienyritysten liiketiloiksi ja pellolle on rakennettu uudet suuret marketit. Mahtaakohan Sukarilla olla näppinsä pelissä, mietin. Sairaalan vanha pumppuhuone on saanut laudat ikkunoihinsa. Se on kuin lappusilmäinen, surumielinen koni matkalla liimatehtaaseen.
Myöhästymme toisestakin näytöstä. Eksymme Sipoon syksyiseen metsään jonnekin kahden pikitien ja yhden junaradan välimaastoon. On taas otettava teknologia apuun. Soitamme Papalle Tampereelle ja pyydämme tekemään haun. Pappa kaivaa esiin talon osoitteen ja välittäjän nimen. Olemme väärällä karttalehdellä mutta pian paikallistamme itsemme.
Talo on iso ja massiivinen. Myyjän mukaan se on osittainen hirsitalo. Tällä hän tarkoittaa sitä, että talo on hirttä keskikerroksen osalta. Kellari on valettu ja vintti lautarakenteinen. Kaikki on kovin valoisaa ja aurinkoista. Eteinen haiskahtaa ensin vesivahingolta mutta pian Tyttö huomaa vesikupin lattialla ja alkaa haukkua: Tuoksu onkin koiran peruja.
Takaisin kotiin saavuttuamme havaitsemme jonkun kaataneen kukkaruukkumme. Sisälläni kuohahtaa. Lähemmäs päästyämme huomaamme kukan puuttuvan. Äiti havaitsee sen naapurin pensasaidan alla. Joku eläin on vienyt sen, hän sanoo. Niinpä. Mutta tämä eläin taisi kävellä kahdella jalalla koska kykeni käyttämään kahta muuta raajaansa kantamiseen ja heittämiseen.
Sisällä Äiti ottaa Tytöltä housut ja vaipat pois. Tyttö karkaa ennen uuden vaipan laittoa. Mä alan lukeen, Äiti sanoo, sitte se tulee tänne häiritseen. Turha luulo. Tyttö pissaa parketille jääkaapin eteen ja sanoo oho.
Lauantaina Äiti lähtee kaupungille. Tyttö nukahtaa kahdentoista jälkeen. Paistan ison munakkaan kaikilla mausteilla ja jälkiruoaksi syön kaksi hedelmäkarkkia. Syntiä ennen pyhää.
Myöhemmin haemme Äidin Oulunkylän kirjastolta ja käymme kaupassa. Ostan tarvikkeet hampurilaisten tekoon sillä porsaanreikä ruokavaliossa antaa mahdollisuuden yhteen herkuttelupäivään viikossa.
Illalla käyn vielä ostamassa jäätelöä lähikaupasta. Se on hirvittävän kallista. Pieni pikari mansikankaltaista sokeritonta höttöä maksaa 1,39€! Vanha sanonta ahneuden palkasta ei taida pitää enää paikkaansa. Tai sitten sillä tarkoitetaan sitä, että ahneen kotona on paskaista koska siivoustarvikkeita ei ole enää varaa ostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti