Jalkoja särkee. Koti-isän jalkoja särkee. Koti-isän jalkoja särkee jatkuvasti. Iltaisin on vaikeaa nukahtaa säryn takia mutta onneksi herääminen on vastaavasti helpottunut! Teen päivittäin satoja jalkakyykkyjä keskimäärin kymmenen kilon lisäpainoa vasemmalla käsivarrellani kantaen. Lisäpainon määrä on pakko ilmoittaa epäsäännöllisesti sillä se vaihtelee päivän mittaan. Tyttäreni nimittäin tarttuu ohikannettaessa erilaisiin esineisiin. Pienissä käsissä riippuu kiloinen jauhopaketti. Pari CD-levyä. Kirja. Ovenkahva, jossa on ovi...
Tänä aamuna heräsin särkeviin jalkoihin Tampereen mummulan pikkuhuoneesta huonosti nukutun yön jälkeen. Isäni, tyttäreni pappa, oli poikaansa ajatellen vääntänyt pikkuhuoneen patterin termostaatin tappiin. Taloyhtiössä on meneillään julkisivuremontti eikä ikkunoita saa auki. Hikoilin kahteen asti yöllä nukahtaakseni levottomaan uneen. Aamulla, pikaisen aamiaisen jälkeen ajoimme isäni kanssa katsastamaan erästä taloa Tampereen lähistöltä. Muuttamisen makuun päästyämme olemme päättäneet tehdä sitä yhdessä vielä paljon!
Talo vaikutti kohtuulliselta ja hyppäsin Tampereelta Helsingin junaan yhdentoista aikaan aamulla. Repussani mummun Stockmannilta pojalleen hakemat Vatajan nakit, tanskalainen erikoisleipä ja paketillinen fetasalaattia. Ehdin kotiin parahiksi vaimon lähtiessä iltavuoroon ja sain eteeni lautasellisen pannulämmintä toissapäiväistä pastaa. Eiliseen keittoon verrattuna pasta oli taivaallista. Jos mahdollista, se maistui nyt vielä paremmalle kuin tekohetkellään. Yksinkertaistettuna pannulla tehtyyn kastikkeeseen oli heitetty hieman kaikkea mitä kaapista löytyi: Tilkka rasvaa ainesten ruskistamiseen, yksi paprika, kaksi keskikokoista sipulia, kaksi kourallista pienehköjä herkkusieniä, muutama valkosipulinkynsi ja purkillinen Kolmen juuston ruokarasvasekoitetta
Syötyäni pikaisesti oli aika tankata tytär, varustaa tämä ulkoretkeä varten ja vaunuilla kaupunkiin. Olin nimittäin sopinut iltapäiväksi palaverin harrastukseeni liittyvän asian tiimoilta. Seisoessani ruuhkaisessa 64:ssa polvet täristen en voinut kuin kadehtia vaunuissa nukkuvaa tytärtäni.
Paluumatkalla päätin hetken mielijohteesta pysähtyä Stockmannille hankkimaan aineksia vuorotyötä tekevän vaimon lauantaibrunssia varten. Väsyneenä mukaan tarttui sekalainen kasa ruokatarvikkeita: Puolikas hunajameloni, paketti villirucolaa, kahdeksan siivua pekonia, purkillinen oliiveita, purkillinen suolakurkkuja ja purkillinen lakkahilloa. Kassalla tunnistin ihmeissäni takanani jonottavan tuotteita: Vatajan nakkeja ja tanskanpolakkaa! Mummun eväät olivat yhä repussani...
Kun viimein pääsemme kotiin on kaupunkimatkalla väsynyt tyttö tavallista helpompi nukutettava. Jonkin aikaa hän jaksaa konttailla ympäri asuntoa yöpuku päässään mutta rauhoittuu puuron ja vellin jälkeen. Nukutan häntä jalat tykyttäen. Levottomat jalat. Olen kärsinyt niistä koko ikäni. Pienenä jalkani kieltäytyivät pysähtymästä. "Äiti, mun jalat ei oo vielä väsyneet," sanoin lopettaessani päiväunien nukkumisen. Äitini mukaan se oli pahinta mitä hän oli joutunut siihen astisessa elämässään kokemaan. Aiemmin ajattelin, että helpollapa hänkin oli päässyt. Nykyään tunnen jotenkin ymmärtäväni häntä. Pienen lapsen vanhempana ei voi levätä silloin kuin väsyttää. Ei, vaikka käyttäisikin aikaansa järkevämmin kuin kirjoittanut. Lapsen nukkuessa on siivottava, pestävä, raastettava, riivittävä ja puristettava. Ja juuri liikkumaan oppineen lapsen ollessa hereillä kaikki tekeminen katkeaa lapsen hävitessä kulman taakse.
Tyttäreni ynisee unissaan, nousee puolikonttaavaan asentoon. Pää patjassa, silmät kiinni hän yrittää kontata kuin päänsä hiekkaan työntäneen strutsin ja villiintyneen puhvelin sekoitus. Hänen jalkansa eivät selvästikään halua nukkua vielä. Käännän hänet kainalooni. Isien synnit kostetaan. Ja se, että ne kostetaan meille isille, taitaa olla meille aivan oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti