Vaipanvaihdon jälkeen juon päivän ensimmäisen kupin kahvia. Aah. Steel Pan Lovers sisälläni soittaa kepeän trillin, aurinko paistaa pilvien lomasta. Saan viimein silmäni auki. Tyttö syö puuroa hyvällä ruokahalulla. Arviolta jopa kolmannes siitä päätyy hänen vatsaansa! Lopuistakin suurin osa löpsähtää ruokalapulle eikä lattialle, kuten yleensä. Puuron jälkeen pörähtää päivän kakka nro 2. Nukkuvaa äitiä herätelläkseni menen vaihtamaan vaipat makuuhuoneeseen. Peiton uumenista leimahtava katse saa minut kuitenkin kuukävelemään jälkiäni taaksepäin. Tunnen itseni pahasti ylivalottuneeksi ja turvonneeksi Michael Jacksoniksi joka kantaa simpanssiaan Bubblesia. Tyttö vilkuttaa innoissaan äidilleen. Helvis has left the room!
Äidin viimein herätessä pääsen sukeltamaan hetkeksi cyberavaruuteen. Virtuaaliminäni ei ole ylipainoinen. Se ei ole kroonisesti väsynyt eikä varhaiskeski-ikäinen. Virtuaaliminäni on virtaviivainen ja sutjakka. Anonyymi ja androgyyni. Se pyöriskelee tiedon aalloilla kuin delfiini. Se ohittaa pari paikallaan löllyvää manaattia ja suuntaa Iltalehden verkkopalveluun.
Iltalehden mukaan ruotsalainen Suur-Tukholma -niminen lehti on päättänyt julkaista Matti Vanhasen Susan Ruususelle (ent. Kuronen) lähettämät viestit. Viestit lehti on saanut haltuunsa Vanhasen ja Kurosen oikeudenkäyntipapereista. "Olen jo varoittanut vanhempiani ja isovanhempiani, että kohta voi korvat punoittaa!" sanoo Kuronen Iltalehdessä.
Ulkopolitiikkamme johtavat hahmot, ulkoministeri ja pääministeri, ovat kuluneen kevään aikana mainostaneet maailmalle, että meillä Suomessa uusilla keksinnöillä hoidetaan tehokkaasti maailman vanhinta asiaa. Tekstiviestin keksijä, diplomi-insinööri Matti Makkonen, sanoi kerran haastattelussa, että jos he olisivat oivaltaneet tekstiviestin koko potentian ei yhtä viestiä olisi rajattu vain sataanviiteenkymmeneen merkkiin. Toisaalta. Mielestäni Jäyhien Maan johtavien alfaurosten olisi pystyttävä kiteyttämään haluamansa vain pariin merkkiin. Olisi kustannustehokkaampaa lähettää yksi "Annatko?" -viesti kahdellesadalle naiselle kuin kaksisataa pitkää leperrystä yhdelle. Sitä olisi jälkeenpäin helpompi selitelläkin.
On hämmentävää, että yksityiset viestit vuodetaan joko tahallisesti tai tahattomasti julki ja niillä revitellään viikkotolkulla. Kennedyn ja Kekkosen naisseikkailuista vaiettiin arvokkaasti. Niissä nähtiin hohdokasta miehekkyyttä. Nykyään poliitikko saa liikanimen "Kanki" jos ei osaa tanssia. Se taas on ainoastaan surullista että, juuri tällaisia "sotkuja" välttääkseen nämä hamesankarit ovat valmiita päästelemään valkoisia valheita. Suomalaiset "tapasin hänet Ikeassa" ja "en ole ikinä lähettänyt mitään viestiä tälle tanssijalle" ovat suoria sukulaisia amerikkalaiselle "I did not have sex with this woman" -lauseelle. Ikäänkuin aikuiset miehet eivät ymmärtäisi, että tekstiviestistä jää jälki. Ei ihan samanlainen, mutta jopa pysyvämpi, kuin harjoittelijatytön kaulukselle ruiskahtaneesta siemennesteestä. Tällöin kyse on jo luottamuksesta. Kuinka sellaiseen henkilöön voi uskoa, jonka tietää valehtelevan tarpeen vaatiessa?
Mietiskelen hetken aikaa kohuministerien nuoruutta. Alkoivatkohan he poliitikoiksi vain naisia saadakseen? Poliittinen valta on hyvä erektiolääke. Se jäykistää. Nämä tuntemattomat sotilaat olisivat helppoa riistaa agenttielokuvista tutuille kiristyshaluisille tiedustelupalveluille. Tarvitsisi vain lähettää naisvakooja Valtiopäivätalon tienoille ja ministerit juuttuisivat haaroihin kuin kärpäset hunajaan...
Törkyviestit pois pestäksemme päätämme lähteä pitkästä aikaa kaupunkiin koko perheen voimin. Koti-isälle kaikki päivät ovat yhtä ja samaa. Vuorotyötä tekevälle äidille taas ripotellaan viikonloppuja sinne tänne. Tällä kertaa lauantain rulettipallo on pysähtynyt maanantain lokeroon.
Jätämme auton Kallioon sillä meillä on yhä asukaspysäköintilupa. Viemme tyttären tyhjät ruokapurkit ja niiden kannet kierrätykseen vanhan kodin kulmille. Kuljemme kodin ohi. Yritämme kurkkia sisään mutta kaihtimet ovat kiinni. Sitten haemme Kallion Ekolosta ekologista tiskiainetta. Näin Koti-Isän kaiken päivää tiskaavat kädet pysyvät pehmeinä ja hyväntuoksuisina.
Tyttö nukahtaa vaunuihin matkalla keskustaan. Päivä on kaunis. Tuulensuojissa on suorastaan lämmin. Päätämme kävellä Cafe Espaan salaateille. Meillä on viikonloppu eikä Koti-isän tarvitse tehdä ruokaa. Aterian jälkeen nuokumme Espan aurinkoisilla penkeillä. Olo on hetken kuin E.T.S; Ennen Tyttären Syntymää. Tapaamme vahingossa jopa tutun parin jota emme ole nähneet vuoteen! Olen niin raukea, että en jaksa edes olla heille kateellinen heidän kertoessaan tulevasta Afrikan matkastaan.
Visa Electron ei toimi Espassa tänään. Käteisemme on käytetty salaatteihin ja loppurahat ovat kortilla. On siis pakko lähteä muualle kahville. Rullaamme Kaisaniemeen kuin kuka tahansa lapseton pari joilla on mukanaan vaunuissa nukkuva lapsi. Olo on onnellinen. Kuin ensitreffeillä. Naureskelemme ja koskettelemme toisiamme.
Ennen tytön iltatoimia ajamme vielä Vantaalle katsomaan ulkoapäin jälleen yhtä potentiaalista kotia. Talo on kaunis. Sen pihalla on leikkimökki. Hiekkalaatikko. Ja ihmisiä mittaamassa pihaa. Tiellä aidan vieressä seisoo ison kiinteistönvälitysliikkeen auto. Tekisi mieli huutaa ja käskeä menemään pois. Palaamme kotiin hiljaisuuden vallitessa. Taisi olla meille liian kalliskin.
Illalla tuumin lähettäväni vihjailevan viestin vaimolleni. Hetken mielijohteesta päätän kuitenkin tehdä sen perinteisesti. Annan suusanallisen toiveen siirtyä makuuhuoneen puolelle. Ilman korulauseita. Rehellisesti, kuin metsästyksen väsyttämä esi-isäni vetoisassa luolassa halutessaan tehdä naisensa kanssa parasta mitä sillä hetkellä tietää. Mennä taljojen väliin. Ja nukahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti