Ote kapteenin blogikirjasta, isäpäivä 96

Olemme nyt ajelehtineet Hulluuden merellä yli kolme kuukautta. Varastomme ovat vähissä. Miehistön mielialat vaihtelevat. Suurin osa on karannut. Meitä on jäljellä enää kolme. Kaikki joutuvat työskentelemään entistä kovemmin. Kapteenin tehtävieni lisäksi olen nyt myös laivakokki. Varsinkin pienempi matruusi sylkee ruokiani. Epäilen hänellä keripukkia; hampaita on suussa vain kaksi ja hänen ikenensä vaikuttavat kivuliailta. Päiväkausiin ei ole tuullut emmekä etene laisinkaan. Sijaintimme on tällä hetkellä 6681273 pohjoista leveyttä ja 2553781 itäistä pituutta. Alkuasukkaat sanovat seutua Oulunkyläksi.

 

Aamulla muistan ensimmäiseksi että emme taaskaan saaneet uutta kotia. Harmittaa. Olisi ollut hauskaa asustaa pienessä vanhassa koulussa. Olisin ollut rehtori... Äiti antaa minun makailla yhdeksään asti. Sitten hän astuu lapsi kainalossaan makuuhuoneeseen. "Meillä olis sulle jotain lämmintä..." Ilahdun kupista kuumaa kaakaota. Aivan sitä en saa. Paketissa on kuitenkin kaakaomassan tyyppistä ainetta.

Teemme tänään kaikkea sellaista mitä emme muka ole ehtineet. Siivoan keittiön ja pesen tytön sotkut keittiönpöydästä tolulla. Olen kireä kuin viulunkieli eilisen tappiomme katkeroittamana. Onnistun provosoimaan riidan. Äiti ja tytär lähtevät vaunuilemaan ulos kevätsäähän ja jättävät minut kihisemään itsekseni.

Nopean aterian jälkeen päätämme hankkia kukkia pihallemme sillä saatamme asua täällä kauankin. Haemme taimitarhasta kymmenen orvokkia hintaan 7:90 € ja etupihan mutaa varten yhden alppiruusun sekä kaksi kuuliljaa. Pysähdymme rautakaupassa ostamaan poranteriä rullaverhon asentamista varten. Kaupan aulassa on valtavat rullakot täynnä orvokkikoreja: 10 kappaletta 3:50 €! 

Palatessamme kotiin huomaan, että emme ole vieläkään saaneet ilmoitettua taloyhtiöön nimiämme. Ovessa lukee edellisen asukkaan sukunimi: Alus. Nousemme alukseen ja lähetän tietomme sähköpostitse taloyhtiöön. Istutamme alppiruusun ja orvokit, kiskomme kukkapenkistä omituisia juuria. 

Iltapäivällä käymme kävelemässä Vantaanjoen rannalla. Rannassa ihmettelemme valtavia kivenlohkareita. Ne ovat kuin jättimäisen navetan perustukset mutta niitä on hajallaan siellä täällä. Muistan joskus lukeneeni Helsinkiä tsaarinaikaan ympäröineestä puolustuslinjasta. Saattaisivatkohan nämä olla niiden osia?

Rullaverhon asentaminen gyproc-levyyn on kuin paahtoleivän poraamista. Pidäkkeet ovat paikallaan tuota pikaa mutta niiden kestävyys saattaa ollakin toinen juttu. Pääasia kuitenkin on, että makuuhuone on nyt pimeä. Tytärtä nukuttava äiti nukahtaa tunniksi hämärään pesään...

Vielä saunassakin tappion suola kirveltää haavoissani. Ei tullut minusta rehtoria ei. Sitten muistan nimen ovessamme: Alus. Jos me olemme aluksessa, niin minähän olen kapteeni! Ja mikä vielä parempaa: Latviaksi alus tarkoittaa olutta. Pullea kimalainen etsii mettä orvokeistamme. Elämä voittaa. Ensimmäistä kertaa koko päivänä hymyilen vaimolleni. Sitten pyydän anteeksi. Hänellä on ollut raskas päivä kahden kakaran kanssa. Oikea vapaapäivän irvikuva.