perjantai 25. huhtikuuta 2008

Murhanhimoiset mutsit & Vicious Fathers

Tyttö sylkee puurot rinnuksilleen. Voileipä tippuu voipuoli alaspäin Koti-isän polvelle. Kirsikkatomaatit kuivuvat mansikoiksi. Töihinlähtevä Äiti kaataa kaiken kahvin kuppiinsa ja napsauttaa television auki. Huvitutti-orkesteri viihdyttää lapsia Pikkukakkosen yhteiskeikalla yhdessä Tuttiritarin kanssa. Lapsi katsoo ja kuuntelee hämmentyneenä. Koti-isä katsoo ja kuuntelee hämmentyneenä. Psykoottinen Danny Show on vallannut ruudun. Koti-isä laittaa epähuomiossa nahistuneen tomaatin suuhunsa. Samalla hän keksii: Sehän pyöreä! Historia toistaa itseään. Pöhöttynyt stadionmusiikki on tuhottava; on aloitettava punk uudestaan. 

Päätän heti perustaa bändin. Kaksi bändiä. Yhden suomen- ja yhden englanninkielisen. Suomenkielinen yhtyeeni on nimeltään Maamunat. Samalla laillahan me koti-isät houkutamme muut itseämme tallaamaan. Tallatkaa vaan (Me savutaan) on ensimmäisen biisin nimi. Englanninkielisen yhtyeen kastan Vicious Fathersiksi. Se soittaa hieman kunnianhimoisempaa musiikkia kuin suoraviivaisen innostunut ja lapsellinen Maamunat. Muita soittajia ei yhtyeissä ole. Vielä. Täytynee harkita nimien muuttamista yksikkömuotoihin jos ne jäävät sooloprojekteiksi. Kamat minulla jo onkin: Siskoni miehen kullanvärinen Gibson Les Paul -kopio ja pattereilla toimiva Marhsall-vahvistin. Siinä on vyöklipsi. 

Kaivan kitaran esiin, viritän. Piuha on lattialla tytön lelujen seassa. Vahvistin löytyy kirjalaatikosta. Laitan piuhan kiinni ja vahvistimen klipsillä vyöhön. Otan soinnun. Se tuntuu hyvältä, täristää mukavasti munaskuissa. Tyttö katsoo ihmeissään. Väännän särkijän päälle ja volyymiä isommalle. Aina neloseen asti. Isommalle en punk-asenteesta huolimatta uskalla. Asummehan rivitalossa ja kello on vasta 7:45.

Tyttären nukahtaessa pesen kestovaipat ja moppaan keittiön lattian. Ruokin Minikasvihuoneen asukit hellästi tuttipullolla. Kevään pienet lintuset syövät nurmikonsiemeniä etupihan mudasta. Tunnen hillitöntä raivoa niitä kohtaan. Kerta kaikkiaan! Muistelen menneitä jättilööppejä perheensä murhanneista äideistä. Kunpa hekin olisivat osanneet kanavoida raivoaan ja turhautumistaan jollain vähemmän vahingollisella tavalla. Punkmusiikkiin agressiot kuuluvat.

Tyttö suostuu herättyään syömäänkin vähän. Todellista kapinallisuutta osoittaen hän konttaa sitten kohti telineessä töröttävää akustista kitaraa. Hän nappaa kahta paksuinta kieltä; ti-dii! Tunnistan äänet. Siinähän on Hurriganesin tunnetuksi tekemän I will stayn kaksi ensimmäistä nuottia! Hänelle ei isän kapina kelpaakaan. Jokaisen sukupolven on saatava kapinoida omalla tavallaan. Tyttäreni valinta on siis alkukantainen rock´n´roll á la Remu.

Hetkeä myöhemmin käyn nostamassa pyykit kuivumaan. Tyttö jatkaa keittiössä anarkismiaan. Hän on saanut revittyä pois kaapinoveen laittamani maalarinteipit ja on kaivanut esiin päärynäpuuropurkin. Palatessani rikospaikalle valkoisen pulverin peittämä tyttö rallattelee onnellisena kuin rypytön Keith Richards kokaiinikeossa. Hänellä on laturin johto kaulansa ympärillä. Se lienee joko kitaranpiuha tai kerskaylelliseen rockelämään kuuluva jaguarinhampainen kaulanauha. Päivittelen itsekseni. Kuinka hänelle enää voi puhua nykypunkkiin kuuluvasta päihteettömästä ja kohtuullisesta elämäntavasta?

Myöhemmin tyttö nukahtaa vaunuihin etupihalle. Imuroin jauhon. Imuri tuoksuu kummalliselta. Muistan siivonneeni sillä viimeksi jotain kalaruokaa... Hyvin pyyhki, totean ja tungen imurin kaappiin löyhkäämään. Sitten teen tarjouksen eilisestä talosta. Vaimo soittaa ja kauhistelee. Osamme ovat vaihtuneet, vain reilussa viikossa.

Illalla odottelemme välittäjän soittoa, grillaamme kertakäyttögrillillä takapihalla. Tyttö kaivautuu keräyspaperilaatikkoon ja antaa palaa! Niinpä niin. Lapset ovat luonnostaan anarkisteja, sotajalalla järjestystä ja kurinpitoa vastaan. Haista sinä viestittää tyttäreni vaihtaessani hänelle vaippoja. Sylivauvat valtaavat itselleen harrastetiloja, jatkavat sotaa apatiaa vastaan keksimällä aina uusia leikkejä. Lapset ovat luovia ja ennakkoluulottomia. Todellisia punkkareita tahmeine vauvanruokairokeeseineen.

Internetissä ja blogimaailmassa on jotain punkkia tässäkin. Tekstintuotannon vallankumous on tuonut jokaiselle mahdollisuuden tuottaa ja julkaista omaa juttuaan. Ei tarvitse olla tekninen virtuoosi eikä tarvitse omistaa huippukamoja. Materiansa saa julki jos on pääsy edes jonkinlaisen koneen luo ja osaa sitä näppäillä niin paljon, että saa virran päälle. 

Myöhemmin illalla välittäjä soittaa. Tarjouksemme ei riitä. Tälläkään kertaa. Kaadan lasiin hieman rommia, laitan Marshalliin virran ja heitän vihaisen riffin. "Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta, älkää kysykö mistä johtuu päihdeongelma..." 

Ei kommentteja: