Ostin toissapäivänä uudenlaisia kertavaippoja. Oikeita merkkivaippoja. Ne eivät ole halpoja. Eikä isoa pakettia ole mukavaa raahata vaunujen ja ruokatavaroiden lisäksi. Tarvitsemme muutaman kertavaipan päivittäin. Kestovaippoja kun ei voi oikein laittaa ulos lähtiessä, eikä yötä vasten. Ei voi näitä uusia hienojakaan, opin. Niissä on ilmennyt kosteusvaurioita. Ensin luulin sen johtuvan lapsen mahataudista: Tuote on niin ohutta että se pääsee karkaamaan. Sitten ajattelin vuotojen johtuvan asennusvirheestä. Miehistä teknologiauskoani kuvannee se, että valumista välittämättä yhä käytin niitä. Aina tähän aamuun asti. Massiivisen tulvan jälkeen Äiti parkkeeraa hetkeksi pöytäämme. Hän harjaa hiuksiaan, parjaa ärisevää isää. "Oot sä ostanu noita ylikansallisia vaippoja? Mun ystävä on sanonut, että juuri noissa tulee paljon ohivuotoja..." Ohivuotoja. Onpas sillä hieno nimi. Ehkä se ei olekaan sitten edes pissaa. Jotain ihan muuta. Eilistä lahonsuoja-ainetta? Itsepäinen ja luontoa ajattelematon Isä onkin sellainen puu-ukko, että pieni elektrolyysikäsittely ei ole pahasta.
Puuron jälkeen tyttö simahtaa aamupäiväunille. Isä ehtii tekemään nopean lehti- ja nettikatsauksen. Sen perustella pahimmat sanalliset ohivuodot viime päivinä ovat sattuneet Kokoomukselle.
Viivi Avellan, kansanedustajaehdokas vuodelta 2004, on saanut keltaisen lehdistön satamaan ylleen sanottuaan Radio Rockin haastattelussa: "Mä tykkään arjalaishenkisistä miehistä, elikkä muhun ei uppoo mokkakikkelit ja muut tämmöset etelän hetelmät." Mitäpä siinä. Se on hänen oma asiansa. Minä en niin välittäisi siitä lukeakaan. Mutta lehdistö nostaa kohun tällaisesta. Ja Viivi on joutuu selityskannalle. Turha kuitenkin pinnistää kun housut ovat jo märät... Lehdissä ja blogissan Avellan on moneen kertaan kerrannut, että ei ole rasisti eikä lausunto ole rasistinen. Mitä se sitten on?
Ainakin Avellan tuntee käyttämänsä sanan alkuperän huonosti. Arjalaisperäinen tyyliniekka, Arman Alizad, lähettää Viiville Mtv3:n nettisivuilla terveisiä. Niissä hän kertoo arjalaisten oikeasti olevankin mokkakikkeleitä. Nimi arjalainen on merkinnyt alkuaan nykyisten Intian ja ja Iranin alueiden muinaisia indoeurooppalaisia kansoja. Natsit kaappasivat termin omaan käyttöönsä luodessaan käsitettä ylivertaisesta herrarodusta, omaa sukupuutaan laatiessaan. Wikipedian mukaan Kolmannessa Valtakunnassa arjalaiset kuvattiin useimmiten sinisilmäisiksi, vahvoiksi, vaaleahiuksisiksi ja pitkiksi. Ikävä kyllä suomalaiset eivät näistä tunnusmerkeistä huolimatta natsien rotukriteereitä täyttäneet. Meidät luokiteltiin itäiseksi, vähemmän kehittyneeksi roduksi. Sitä kutsuttiin suomalais-mongoloidiseksi. Suomalaisten rotumääritystä tarkennettiin talvisodan jälkeen Suomen liittyessä yhtenäissotaan Kolmannen Valtakunnan rinnalla.
On vaikeaa ymmärtää Avellanin lausuntojen tarkoitusta jos kyse ei ollut rasismista. Silkkaa hassutteluako? Skandaali sai alkuna suorassa radiolähetyksessä. Sattuiko Viiville vahinko kun paikalla ei ollutkaan teleprompteria?
Toinen Kokoomuksen ohivuotaja oli Helsingin Pelastuslautakunnan puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu Pauli Leppä-Aho. Hän sohii tiistain Helsingin Sanomissa letkullaan pientalojen palotarkastuksia kuin ylimielinen Gulliver. Leppä-Ahon mukaan niiden palotarkastukset ovat turhia sillä pientalopaloissa on hänen mukaansa yleensä kyse humalaisen sammumisesta tupakka suussaan. "Spurgut olivat huumeissa ja kännissä tupakoineet pahnojensa keskellä ja sammuneet sinne ja ja palaneet sinne" kertaili Leppä-Aho maaliskuista tulipaloa espoolaisessa päihdehuollon asuntolassa. Siinä kuoli viisi ihmistä. Eilen Leppä-Aho oli jo ehtinyt katumapäälle. "Olen asunut 16 vuotta ulkomailla. Välillä on vaikea löytää sanoja tämän päivän asioille." Missäköhän Leppä-Aho on kaikki nuo vuodet viettänyt? Kolmas Valtakuntakin kesti vain kaksitoista vuotta.
Iltapäivällä syömme tytön kanssa jugurttia, teemme pieniä puutarhahommia. Minä kastelen etupihan mudan ja takapihan tuntemattomat sirkkalehdet. Tyttö riipii voikukkia pihalaattojen väleistä, heittelee rattaiden alalokerosta sinne unohtuneet Kelan paperit kepeään tuuleen.
Äidin päästyä töistä lähdemme Porvoon maaseudulle katsomaan erästä taloa. Esitteen mukaan se on punainen. Perunamaata siihen ei kuulu. Eikä barokkipuutarhaa. Sellaiset joutuisi perustamaan itse.
Auto nykii moottoritiellä, on sammua liikennevaloissa. Muistan ilmanputsarissa olleen jotain häikkää pari kuukautta sitten. Vaihdoimme silloin siihen täysin toisen auton suodattimen. Oikeaa ei löytynyt. Minun piti tilata se. Unohdin. Tämä varalla oleva on paljon oikeaa pienempi, se päästää ilman ikään kuin virtaamaan ohi...
Talo on oikein kaunis mutta melko mökkitasoinen. Se on ollut aikanaan kansakoulu. Päätämme illalla laskea mahdollisuutemme sen kunnostamiseen. Mutta siihen asti emme ikinä pääse. Minikasvihuonetta varastosta kaivaessaan vaimo pudottaa posliiniset lampunvarjostimet kaapin päältä ja Koti-isä on ainoa syytetty.
Ehkä on parempi taas unohtaa haaveet omasta paikasta. Kokoomuslaisten hölmöilyjä pohtiessa oppii, että joskus onkin viisaampaa olla tekemättä mitään. Silloin ei joudu myöhemmin korjailemaan. Tavaratkin kun yleensä tulee korjattua aivan väärään paikkaan. Eikä niitä sen jälkeen saa enää millään ehjiksi.
Mutta minikasvihuone on viimein toiminnassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti