Päätös blogin pitämisestä syntyi kotiin jäämistä edeltävällä viikolla. Kuitenkaan ensimmäisten viikkojen aikana en "ehtinyt" blogin pitoa aloittaa. Alkuun aina hankalaa, tuumin. Helmikuun puolessa välin ehdin kirjoittaa puolisen sivua mietteitäni. Blogia en kuitenkaan saanut pystyyn... Keksin sentään blogilleni nimen: Koti-isän keittokirja. Viikot lapsen kanssa kotona olivat jo ehtineet muokata tapaani valmistaa ruokaa. Poissa olivat slow cooking ja pikkusieluinen näprääminen eri ainesosien kanssa. Poissa olivat viinit ja oluet. Tärkeintä, havaitsin, oli jakaa kaikki toiminta pieniin osasiin joita voi jatkaa seuraavan mahdollisuuden tullessa. Keittoruoat ja padat olivat yhtäkkiä in!
Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia päätimme kotiinjäämiseni aikaan myös muuttaa. Pois Kalliosta, rauhallisemmalle alueelle. Ulos mukavat poikamiesyksiöt ja -kaksiot. Ulos lyhyt matka keskustaan ja Hakaniemen halliin. Tilalle mutaiset takapihat, laitakaupunkien hiekkalaatikot, jäädytettyihin eineksiin perustuvat pikkukaupat ja automarketit!
Tällä hetkellä majailemme kolmatta viikkoa Oulunkylän takamaastossa pienessä rivarissa.Paikka tuntuu oudolta. Kodista muistuttavia tavaroita lojuu röykkiöissä siellä täällä. Valtavan ikkunan takana ei luuhaa Tsemppi-pubin jengi aamusauhulla vaan loikkii aamuvirkkuja lenkkeilijöitä. Rappukäytävässä ei ole jatkuvaa sotatilaa taloyhtiön mummujen välillä sillä rappukäytävää ei ole... Illalla hätkähdin toiveikkaasti tuttuja silmiä kaihtimissa. Se ei kuitenkaan ollut Osto- ja Myyntiliikkeen utelias "herra" vaan raidallinen kissa...
Blogin aloittamisen sijaan minun kuuluisi tällä hetkellä tyhjentää pahvilaatikoita. Minun kuuluisi raaputtaa lattiasta "sormiruoista" innostuneen tyttäreni muodostamaa marmeladin kaltaista ainetta. Minun kuuluisi herkeämättä seurata minne äitiään ikävöivä tyttäreni konttaa pyjaman päähänsä äidin hiuksiksi ripustaneena. Äänestä voin kuitenkin päätellä hänen paukuttavan ompelulaatikon kahvaa joten ei hätää. Luvattomatkin asiat voidaan jakaa enemmän ja vähemmän luvattomiin.
Blogin aloittaminen on pieni askel ihmiskunnalle, häviävä murunen autiomaassa. Tyttäreni ensimmäisten askelien lailla se on kuitenkin valtava askel ihmiselle, minulle, Koti-isälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti